sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Tie ehdokkuuteen

Moni on kysynyt, minkälaista oli kampanjoida, millaista on asettua ehdolle..?

Tässä minun tieni tähän, ja hiukan keltanokan pohdintaa asiasta.

Itse olin yhteiskunnallisista asioista jo 9-luokalla peruskoulussa niin kiinnostunut, että tiesin sitä kautta, miten ehdolle pääsee ja kuinka vaalien tulos ratkaistaan. Kampanjamatkan varrella huomasin, että tämä asia ei ole kaikille selvä. Minulla ehdolle asettuminen on muhinut enemmän ja vähemmän pinnalle varmaan siitä noin 15-vuotiaasta asti, ellei jo aiemmin. Keskityin kuitenkin silloin oppilakuntatoimintaan ja partioon, joten sillon en tehnyt vielä valintoja mihinkään suuntaan.


Teini-iän ja aikuisuuden alkutaipaleen aikana oli monia syitä, miksi ehdokkuus ja Kotkan politiikka ei ollut ajankohtaista. Opiskelin muualla (vaikka olinkin kirjoilla Kotkassa) ja loppujen lopuksi työtkin veivät Kuopioon joksikin aikaa. Sitten syntyi nyt 8-vuotiaaksi kasvanut poika, joka vei ajatukset vähäksi aikaa muualle. Työelämään palasin jo ennen kuin poika oli 2 vuotta, mutta silloin aloin tekemään Pyhtään nuoriso- ja liikuntasihteerin tehtäviä, ja kun olin ollut sijaisuuteen valittaessa "väritön", niin ei ollut minusta oikein sinä aikana miettiä poliittisia pyrkimyksiä työkunnan naapurikaupungissa. Ehkä ongelmaa ei olisi ollut, mutta ajattelen aina valintojen kokonaisvaikutuksia. (Eri asia, jos olisin jos sijaiseksi valittaessa kantanu jotain väriä, niin se olisi ollut jo valmiiksi tiedossa.)

Kun asetuin ehdolle Kotkan kaupunginvaltuustoon, niin olin työsuhteessa, missä asemani oli työntekijä. Eli työelämän kanssa ristiriitaa ei ollut. Moni on kysynyt, että kysyttiinkö minua ehdolle, ja vastaus on, että ei. Ehdokkuus oli täysin minusta lähtöistä, ja tarjouduin ehdolle. Minulla on tapana toimia, niin kuin hyvältä tuntuu eikä jäädä odottamaan, että "kotoa haetaan". Kotkan Demarit ottivat minut onnekseni ehdokaslistalleen ja siitä käytännössä kampanjamatka alkoi. Heitä pidin ja pidän lähimpänä omaa ajatusmaailmaani.


Miksi ihmeessä asetuin ehdolle, kun ei edes pyydetty? Minulta jopa kysyttiin, että monta kertaa sinua piti kysyä ja aina vastasin, ei kysytty vaan itse halusin ehdolle. Asetuin ehdolle siksi, että näen paljon asioita, jotka häiritisevät minua, joita olisi helppo pienillä asioilla parantaa. Ja siksi, että näen asiat kokonaisuuksina, ja pikkuhiljaa rivien välistä olen ymmärtänyt, että kokonaisuuksien hahmottamiskyky ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi osaan ottaa huomioon nykytekniikan miettiessäni erilaisia ratkaisuja. Enkä nyt varsinaisesti ole koskaan jäänyt hiljaiseksi. Liekö hyve vai pahe...

Kampanjointiin suhtauduin antaumukselle. Piti perustaa tämä blogi, tehdä kuvia tekstillä ja perustaa facebookin tykkäyssivu. Ajattelin, että se on vähintä, "mitä pitää tehdä". Lisäksi aloin heti kyselemään, missä ja milloin olisi suotavaa olla paikalla. Tietysti tori, minne useamman kerran päädyinkin oli perusoletus, mutta tuli sitä oltua aika montaa kertaa myös vaalikahvilassa ja jonkun paikallisen ruokakaupan edessä. Tuli myös aika monta piparia ja kynääkin matkan varrella jaettua.


Blogi ja facebook olivat minulle tuttuja toimintaympäristöjä sekä muutoinkin some, sillä kampanjoin myös Intsagramissa ja Twitterissä jonkun verran. Tori, kahvila ja kaupan edusta olivat minulle toimintaympäristöinä oudompia. Olin tietysti joskus myynyt, vaikka missä paikassa jotakin partion hyväksi, mutta että kampanjoin itseni ja Demareiden puolesta niin se oli uutta. Onneksi Demareiden joukkoon sisään pääsi helposti, ja porukasta löytyi ihailtavaa yhteisöllisyyttä. En tuntenut itseäni outolinnuksi. Kuinka piristävää, kun joitakuita muita ihmisiä kiinnostivat samat asiat kuin minua. Eräälle ystävälleni, joka sanoi ehdokkuudelleni "oho", niin sanoin, että ei tämän nyt pitäisi niin yllättävää olla, kun olen aina puhunut "politiikkaa". Ei sinällään kuulemma, mutta hänen mielestään ehdokkaaksi käyminen on kuin pelitasolla pari tasoa ylemmäs pomppaaminen. Totta varmasti tämäkin.


Kampanjoinnista voin sanoa, että elin sitä vähintään "110 lasissa", ja aina voi jotain tehdä paremmin, mutta tein parhaani. Tein asioita, mihin uskoin. Puhuin asioista, mihin uskoin. Kuuntelin ihmisten asioita ja huolia, ja vastasin niihin parhaani mukaan. Kuulin myös pari asiaa, joista haluan ottaa selvää ja niihin vaikuttaa, vaikka en valituksi tullutkaan. Epäkohdat kaipaavat huomiota ihan rivikuntalaisenkin suusta. Suomi on siitä hieno yhteiskunta, että asioihin voi vaikuttaa tai ainakin tuoda epäkohtia esille puhumalla ja kirjottamalla. Koskaan tietoa ei ole liikaa eikä koskaan ole väärin puhua ja kertoa. Turha valittaa, jos ei kerro kellekään ja yritä edes sitä kautta vaikuttaa..

Tukea sain monelta. Mieletön matka. Kiitos. Ja se vahvistui, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, vaan ainoastaan niitä, mitkä jätetään kysymättä.

Matka jatkunee tavalla tai toisella. Aika näyttää. Kiitos niille, jotka jo nyt minuun uskoivat. "Peli on vasta avattu!"

torstai 6. huhtikuuta 2017

Yhdistykset ovat kaupungin voimavara, eikä päinvastoin

Välillä tuntuu, että Kotka on jakautunut maantieteellisesti ja henkisesti niin moneen osaan, että ”kotkalaista yhteisöllisyyttä” on vaikea huomata. Yhteen hiileen puhaltamisen henkeä tänne olisi kuitenkin saatava. Yhtenä hienona asiana Kotkaan on saatu Kumppanuustalo Viikari, joka kokoaa useita yhdistyksiä saman katon alle. Yhdistysten kanssa aiemmin työskenneltyäni olen sitä mieltä, että juuri tämän kaltaista toimintaa tarvitaan lisää. Yhteisöllisen näköinen ja kuuloinen on myös ollut Kulttuuritalo Greipin ja Palotornin päiväkodin tilojen ja pihan tulevaisuuden suunnittelu.

Aluksi kaikki yhteinen tuntuu oudolta ja herättää vastarintaa. Pikkuhiljaa kuitenkin huomataan, että meidän ja teidän yhdistyksillä on yhteisiä haasteita esim. talousarviot ja tilinpäätökset. Lisäksi jos yhdistys tarvitsee tilaa kolme kertaa viikossa kahden tunnin ajan, niin onko järkeä, että viidellätoista yhdistyksellä on oma tilansa omassa paikassa muiden siitä tietämättä? Minusta ei ole. Tietenkin on yhdistyksiä, jotka tarvitsevat niitä vähän erikoisempia tiloja ja ne ovat sitten luku erikseen. Suurin osa tarvitsee tilan 5-20 hengelle ja kaapin, missä säilyttää tavaroita sekä helpon käytettävyyden ja saavutettavuuden. Yhteiskäytöllä saadaan tiloille järkevät käyttöasteet ja niihin panostaminen on järkevää.

Yhdistykset lisäävät myös yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos haluamme Kotkasta mukavan paikan asua ja elää niin panostetaan yhdistyksiin ja niiden rikkaaseen kirjoon. Kotkassa on vielä tilaa uusille yhdistyksille ja ideoille, sillä Kotkassa on 16 yhdistystä 1000 asukasta kohden, kun valtakunnan keskiarvo on 23,2.

Kirjoitus julkaistu myös Kymen Sanomissa 12.4.2017 nimellä "Kotkassa olisi tilaa uusille yhdistyksille".

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Liikuntaa ja iloista mieltä!

Tule kanssani lenkille tai jumppaamaan!

Lenkki ja jumpat soveltuvat kaikenkuntoisille ja kaikenikäisille. Jos sinulla on jumppa- tai makuualusta niin sen voi ottaa mukaan lattialla tehtäviä liikkeitä varten. Asuksi käy mikä vaan rento vaatetus, missä on hyvä liikkua. Jumpat kestää noin 40 min., jonka jälkeen jää hetki aikaa keskustelulle esim. liikunta- ja hyvinvointiasioista tai mistä vaan. Tervetuloa mukaan!

  • Jumalniemen lenkki ti 28.3.2017 klo 10 (kokoontuminen Kyminsuuntien ja Uudenkyläntien risteyksessä)
  • Jumppa pe 31.3.2017 klo 10.00 Kumppanuustalo Viikari / Aava-sali (Mariankatu 24, Kotka)
  • Jumppa ma 3.4 klo 12.00 Karhulassa (Vesivallinaukio 5 D, sisäpiha)
  • Jumppa ma 3.4.2017 klo 16.00 Kumppanuustalo Viikari / Aava-sali (Mariankatu 24, Kotka)
  • Jumppa ti 4.4 klo 10.00 Karhulassa (Vesivallinaukio 5 D, sisäpiha)




perjantai 17. maaliskuuta 2017

Lapsiperheen arjen haasteisin tottunut ehdokas. Äänestäisitkö minua ymmärtämykseni takia?

Olen lukenut lähiaikoina paljon siitä, että pienten lasten äitejä ei paljon ehdolle asetu. En ihmettele, vaikka kokouksiin osallistumista tuetaan (jos tulee valituksi), niin vaalikampanja on käytävä täysin omin voimin.

Oma poikani on "jo" 8-vuotias ensimmäistä luokkaa käyvä poika. Tämänkin ikäinen poika on vielä otettava huomioon kaikissa menoissa eikä osallistuminen ole aina mahdollista. Lisäksi, kun meidän kuvioissa on 2-vuorotyön aiheuttamat mutkat, niin joka viikko joutuu miettimään, missä ja milloin poika on. Niin kauan kuin poika oli päiväkoti-ikäinen hän oli vuorohoidossa, ja siitä oli paljon apua arjessa. Ensimmäiselle luokalle, kun mennään, niin lapsi on vain koulussa ja iltapäivätoiminnassa, jonne onneksi saatiin paikka, mutta kaikki muu on järjestettävä itse. Tarkoitan tällä nimenomaan hoitoa ilta- ja viikonloppuvuorojen aikaan. Ymmärrän tämän, mutta haasteellista se on.

Minulla on onneksi tukiverkkoja mm. omat vanhemmat ja mummi sekä miesystävä, mutta kaikilla ei ole välttämättä mitään tukiverkkoja ympärillään. Jollakin tavalla kuvio on saatu toimimaan, ensin odotan työvuoroja, sitten mietin ja kyselen, missä ja milloin poika voi olla, kun olen töissä ilta- tai viikonloppuaikaan.

Yritän siis olla niin vahvasti mukana kampanjoinnissa ja tavattavissa, kun pystyn ja kykenen, mutta olen äiti ja minun on varmistettava turvallinen paikka pienelle pojalle ensisijaisesti ja yritettävä varmistaa myös hänen pääsy harrastuksiin.

Osaan siis miettiä yksinhuoltajien ja vuorotyöläisperheiden haasteita. Olen tottunut selviämään hankalista aikatauluista, kun niitä on joka viikko tarjolla. Minulla on tunteen palo hoitaa asiat, mitä alan tekemään hyvin ja perusteellisesti. Jo nyt vaalitapahtumissa olen tavannut upeita ihmisiä ja kuullut liikuttavia tarinoita, ja pistänyt ne korvan taaksen. Toivon, että Kotka olisi jatkossa paikka, josta löytyisi työtä eikä isovanhemmat ja lapsenlapset joutuisi eroamaan vaan siitä syystä, että työt vievät muualle.

Yllä olevan halusin kirjoittaa siksi, että tiedätte, millä taustalla minä mietin asioita ja mitä haasteita lapsiperheen arjessa on ja olen itse kohdannut. (Olen kohdannut myös arjen haasteen: auton hajoaminen ja työpaikan hankala sijainti yhdistettynä 2-vuorotyöhön on lisähaaste juuri nyt. Onneksi työkaverit auttavat, mutta aiemmin töihin lähtö ja myöhemmin työvuorosta palaaminen vie aikaa muusta, mutta töihin on päästävä. Toivon, että siitä huolimatta panokseni riittää, vaikka minulta nyt jäävät ne ehdokaskortit (todennäköisesti) hankkinmatta, kun "autoasia" eli työhön pääsy on jotenkin varmistettava.)


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Miksi olen ehdolla Kotkan kaupunginvaltuustoon?

Olen ehdolla ensimmäistä kertaa Kotkan kaupunginvaltuustoon. Miksi? Kotka tarvitsee uusia ajatuksia ja uutta energiaa. Viime keväänä sisuunnuin, kun tajusin, että koulun iltapäivätoimintaan pääsevät lapset valitaan arpomalla eikä tarveperustaisesti. Tämän tyyppisiin epäkohtiin on puututtava eikä annettava asioiden jatkua kuten aina on ollut.

Kotkalla ei ole varaa siihen, että he jotka haluavat tehdä töitä eivät voisi niitä tehdä. Kotkan olisi pyrittävä siihen, että muuttoa harkitsevat perheet eivät käänny ovelta, jos työpaikka/t olisivat perheelle tarjolla.

Jotta Kotkaan saataisiin lisää työpaikkoja olisi yrittäjyyttä ja pieniä yrittäjiä myös tuettava sekä päästävä heidän kanssaan aitoon kumppanuuteen. Kaupungin liian hidas byrokraattinen prosessi ei saa olla este uusien yrityksien syntymiselle tai vanhojen kehittämiselle. Mitä enemmän yrityksiä, ja kehittyviä yrityksiä, sitä enemmän työpaikkoja ja sitä enemmän ihmisiä pois kotisohvalta.

Työ tuo hyvinvointia tarpeellisuuden tunteena, ei pelkästään rahana. Tällä hetkellä 2-vuorotyötä tekevänä 1-luokkalaisen äitinä työnteko on välillä melko haasteellista ja vaatii aikamoisia järjestelyjä, mutta työ ja työnteko ovat minulle siitä huolimatta tärkeitä asioita. Olen kiitollinen siitä, että päiväkoti-iässä lapselle oli mahdollisuus hyvään ja lämpimään vuorohoitoon, joka helpotti suuresti työssäkäyntiä.

Nuoret ja nuorten asiat ovat aina olleet olevat lähellä sydäntäni. Nuorilla on oltava mahdollisuuksia kehittää itseään ja hankkia työkokemusta. On katkaistava kierre, missä työttymyys "peritään vanhemmilta". Jo ensimmäisen työkokemuksen hankkiminen voi olla todella haastavaa ja siitä syystä on tärkeää, että jo kesätyöpaikkoja on tarpeeksi saatavilla.

Tervetuloa seuraamaan ajatuksiani ja kampanjaani!

Kuulen myös mielelläni sinun kommentteja ja mielipiteitä sekä vastaan niihin.