Itse toivon, että kuntavaaleissa olisi mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ihmisiä ehdolla erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Moni miettii varmasti riittääkö aika ja riittäkö into? Varmasti riittää, jos on motivaatiota. Eikä minusta pitäisi myöskään vaatia itseltään liikoja; suurimmalla osalla on myös muita velvollisuuksia kuin kuntapolitiikka ja luottamustehtävät. On usein työ, perhe tai parisuhde tai kaikki niistä. Toivottavasti ehdolle asettuu myös yksinasuvia, sillä yksinasuvien talouksia on paljon.
On tärkeää, että kaikille on paikkoja, missä asua kohtuuhintaisesta. SDP:n kuntavaaliohjelmassa lukee:
"Asuinalueiden eriytymistä ja eriarvoistumista on estettävä. Keskeinen keino asuinalueiden eriytymisen estämisessä on sosiaalisten erojen kaventaminen. Myös lähiöiden kehittämiseen, palveluiden parantamiseen ja arjen turvallisuuteen on panostettava."
Kotkassakin on alueita, missä tämä on vahvasti huomioitava. Eikä ole niin sanottua, että tällainen lähes 40-vuotias yhden lapsen äitikään tuosta noin vaan Kotkassa löytää kohtuuhintaista asumismuotoa itselleen ja 12-vuotiaalle lapselleen. Vuoden se vei, että löytyi hyvä paikka ja mahdollinen ratkaisu. Lähdin liikkeelle uuden vuokra-asunnon etsinnästä; ne kaikki olivat kuukausikuluiltaan silloista paljon kalliimpia. Ei järkeä muuttaa.
Viime syksynä aloin etsimään omistusasuntoa, mihin olisi varaa eikä se nostaisi asumiskuluja. Sellainen löydettiin. Saattoi olla hiukan onnea ja tuuria matkassa. Sain tingittyä vähän hintaa ja vastike oli siedettävä, ja asunto kelpasi myös pankille. Pankille ei olisi kelvannut asunto, missä olisi ihan kohta puoliin tulossa putkiremontti ja niitä taloja on paljon Karhulan alueella tai sitten osassa vastikkeet pilvissä; jopa isompia kuin vuokra minun aiemmassa vuokrakolmiossa. (Vuokrakolmiossa oli lapsen kasvaessa meille toimimaton pohjaratkaisu.)
Nyt asutaan Karhulan keskustan lähellä osake-kolmiossa, jossa löytyy ovet makkareista; on parveke ja vaatehuone. Sauna-haaveesta jouduin luopumaan, mutta tärkeintä oli sijainti lapsen liikkumista ajatellen ja saada säilytystilaa ja toinen oikea makuuhuone sekä astianpesukoneen paikka. Iso makuuhuone mahdollisti myös työpisteen sijoittamisen omaan makuuhuoneeseeni. En siis asu missään modernissa, uudessa luksusasunnossa, vaan vanhassa ja kodikkaassa pienessä kerrostalossa.
Istun kirjoittamassa tätä tekstiä asuntoni parvekkeella, ja kuuntelen lähellä olevien liikennevalojen piippausta ja lintujen laulua sekä silmäilen välillä led-myrskylyhdyn lämmintä valoa tiedostaen, että tähän kaikilla ei ole varaa eikä mahdollisuutta. Minullakin oli lähellä, että tämä olisi jäänyt vain haaveeksi, vaikka minulla on vakituinen työpaikka kaupungilla. Voisi kuvitella, että työnantajatahoani pidetään luotettavana, mutta ehkä sekin on minullakin entisaikojen oletusta. Asuntopolitiikan pitäisi olla sellaista, että jokaisella työssäkäyvällä olisi mahdollista jonkinlaiseen omistusasuntoon ilman älyttömiä säästöjä. Ei pystytä muuten edes pitämään nykyistä asuntokantaa kunnossa tai sitten meillä on kohta väestönosa, jolla on kymmeniä asuntoja vuokralla ja suurin osa meistä asuu vuokra-asunnoissa.
 |
| Parvekkeeni. |
Ilolla luin joku aika sitten, että Kotkan asuntojen yksi talo Hovinsaarella remontoidaan yhteistyössä paikallisen koulutuskuntayhtymän Ekamin kanssa, vaikka se viekin vähän enemmän aikaa. Opiskelija oppivat oikeassa kohteessa todella paljon, ja se voi olla kyseisen koulutushaaran vetovoimatekijäkin seuraavina vuosia. Samalla kohteeseen tehdään sellaisia muutostöitä, että kaksiot muuten kolmioiksi. Järkevää kehitystä. Moni haluaa nykyään useamman pienen huoneen asunnon kuin tilavan kaksion. Kolmio on monessa elämäntilanteessa sopiva asumismuoto.
Järkevällä kaavoittamisella voidaan luoda asumismahdollisuuksia erilaisissa sijainneissa eikä vain kalliissa uusissa omistusasunnoissa. Ilolla luin vähän aikaa sitten Viirinkallioon suunnitellusta asumisosuuskunta-asumisesta Kymensuu-lehdestä:
"Asumisosuuskunta on vuokra- ja omistusasumisen välimuoto. Asuminen muistuttaa asumisoikeusasumista, mutta asumisosuuskunnassa talon omistaa osuuskunta itse ja asumisesta maksettavalla vuokralla lyhennetään yhteistä lainaa sekä ylläpidetään ja kehitetään omaa kotitaloa. Asukkaat ovat siis samanaikaisesti omistajia, vuokranantajia ja vuokralaisia. Osuuskunta-asumisessa korostuvat yhteisöllisyys, maltilliset asumiskustannukset ja mahdollisuus vaikuttaa omaan asumiseen vuokra-asumista enemmän."
On usein tärkeää mahdollisuus vaikuttaa asioihin omassa elämässä ja kuulua yhteisöön, ja näitä asioita tarjoaa asumisosuuskunta. Ei ole mitenkään merkityksetöntä, missä asuu ja elää. Koti on myös usein monen asian lähtökohta. Muita ongelmia voi olla vaikea tai jopa mahdoton lähteä purkamaan, jos henkilö on asunnoton. Pitää keskittyä koko ajan siihen, missä nukkuu seuraavan yön ja se vie voimavarat kaikesta muusta. On tärkeää, että yhteiskunta löytää koteja myös kodittomille ei ole kenenkään etu, että ihmisiä asuu kadulla eikä se ole inhimillistä.
 |
| Taustalla itse maalaamani pinkki voimaseinä. |
Minulle on tärkeää, että on kodikas, omannäköinen koti, minne palata työpäivien jälkeen, ja missä lapsi viihtyy ja meillä kummallakin on turvallista sekä tilaa rakkaille kissoille. Uskon, että moni muukin arvostaa näitä samoja asioita. Turvallinen koti pitäisi olla kaikkien perusoikeus. Turvallisuuden tunteeseen voi vaikuttaa asuinalue tai se, koska alaovet menevät kiinni. Joku ajattelee, että näillä ei ole väliä, mutta jollekin asia voi olla isompi kuin uskotkaan.
 |
| Hilda-kissa. |
 |
| Mummo-kissa. |
Koti on monen elämän kiintopiste ja turvapaikka. Sen pitää olla paikka, minne aikuisen sekä lapsen on mukava palata töiden/koulun jälkeen. Ei sen tarvitse olla luksusta, vaan siedettävä ja inhimillinen.
