Arvoisa puheenjohtaja, piispat ja kirkolliskokousedustajat. Olen mukana myös tässä aloitteessa sillä olen näen tämän asian erittäin tärkeänä. Olen edustaja Hagmanin kanssa samaa mieltä, että voimme päättää mitä kirkko ei enää tee. Ja siinä on iso merkitys myös talouden kannalta. On tärkeää kohdata ihmisiä eikä hukata aikaa turhien tilastojen keräilyyn.
Pitää arvioida mitkä tilastot oikeasti edistävät kirkkoa ja kirkkomme asemaa yhteiskunnassa ja esimerkiksi verkostotyössä paikallisella tasolla. Esimerkiksi perheneuvonnan lukuja ei voi aliarvioida. Tai muita merkittäviä lukuja joilla vertaillaan sitä työtä jota me tässä yhteiskunnassa teemme. En voi olla viittaamatta tulevaan ministerin vierailuun, häneltä meidän kannattaa ehkä kysyä, että mitkä luvut ovat myös valtion hallinnon kannalta järkeviä.
 |
| Minni pitämässä puhetta lähetekeskustelussa. |
Myös omassa työssäni kerään lukuja ja välillä pohdin onko niillä mitään muuta merkitys kuin määrällisyys, koska vaikuttavuus on kuitenkin asia jota meidän pitäisi seurata. Ennen tekoälyn tehostumista, tilastoinnin koonnin takana on aina joku henkilö, siellä seurakunnassa ehkä tuomiokapitulissa tai kirkkohallituksessa. Ja on myös niitä työntekijöitä, vaikka edustaja Kemppainen viittasikin että kännykällä on niin mukava laittaa ne luvut ylös niin tuskin meillä on ihan kaikki työntekijät tämän loikan jälkeen niin vahvassa digiloikassa, että laittavan ne aina kännykällä vaan ehkä pari kertaa vuodessa kalenterin kulmasta. Ja onko ne kaikki luvut välttämättä vieläkään täysin luotettavia ja vertailukelpoisia.
Näillä sanoilla toivon, että kirkon tilastointia tarkastellaan kriittisesti ja turhista luvuista luovutaan. Tiedolla johtaminen on nykyaikaa, mutta sitä ei edistä se, että tilastoa tilaston perään eikä kenelläkään ole aikaa tulkita niitä. Eli tilastot joita keräämme, käytetään myös niitä. Kiitos.
Aloitteen voit lukea tästä. Lähetekeskustelu käytiin kirkolliskokouksen täysistunnossa 12.8.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti