Olen ehdolla seurakuntaavaaleissa

Olen antanut suostumukseni ja kirjoittanut nimeni alle, että olen ehdolla tämän syksyn seurakuntavaaleissa Kotka-Kymin seurakuntademareiden listalla.

Olen aina kuulunut seurakuntaan. Minulle yksi tärkestä asioista on toiminta lapsiperheille. Kun oma poikani oli pieni, niin muistan, kun Boksin avoin perhekeho oli pelastus. Meidän päivärytmiin sopi se, että mentiin, kun ehditään ja nautittiin siellä olosta ja jälkeepäin lapselle hyvät päivunet. Normaalit perhekerhot alkoivat liian aikaisin meille, mutta ovat tärkeää toimintaa kuten myös päivä- ja leikkikerhot.

Lisäksi pidän tärkeänä resursseja lasten kerhotoimintaan, nuorisotyöhön sekä erityisnuorisotyöhön, myöskään leirityötä unohtamatta. Lisäksi tarvitaan sellaisia asioita kuin nyt jo olemassa oleva Meijän keittiö, jonka toivoisin Kotkassa laajentuvan useampaan kaupunginosaan.

Yhteistoiminta seurakunnan ja muiden tahojen kanssa, kuten nyt verkostotyö yleensäkin on hyvin tärkeää! Maahanmuuttajatyössä seurakunnan oma työ ja yhteistyö muiden tahojen kanssa on tärkeää, vapaaehtoistyötä ja suomen kielen kerhoja unohtamatta.

En ole nuori, mutta käsittääkseni nuorentaisin jo omalla iälläni Kotka-Kymin kirkkovaltuustoa. Jos tulen valituksi, niin tulen tekemään tätäkin vaikutustyötä suurella sydämellä. Kuuntelen ja harkitsen sekä kerron omat ajatukseni. Minulla on myös taito tuoda esille uusia ajatuksia. Jos haluat meidän kirkon ja seurakunnan siirtyvän suvaitsevampaan suuntaan, niin äänestä minua. Haluan, että jokainen saa olla sellainen kuin haluaa ja saada siihen kirkon tuen. Muutos on mahdollisuus tässäkin asiassa.

Nuori kaipaa kohtaamista

Olen tehnyt suurimman osan työurastani nuorten parissa, kunnassa tai järjestössä. Jokaiseen työtehtävään on olennaisesti kuulunut se, että annetaan nuorille mahdollisuuksia ja mahdollisestetaan erilaisia eteenpäinvieviä asioita. Partiossa jopa puhutaan aikuisista nuorten toiminnan mahdollistajina. Mielestäni termiä voisi käyttää enemmänkin. Kotkassa on nuorten asioissa hyvin se, että nuorille luodaan mahdollisuuksia ja heitä pyritään kuulemaan. Työ ei missään nimessä ole maalissa, mutta suunta on hyvä.

Nuoret, opinnoista tipahtaminen ja työttömyys ovat näytelleet jo pitkään Kotkassa isoa osaa ja näyttelevät vieläkin. Onneksi Kotkassa menneiden vuosien aikana tätäkin asiaa varten on rakentunut verkostoa: ensin tulivat etsivät nuorisotyöntekijät, jotka saavat ilmoituksia nuorista, jotka ovat putoamassa verkosta. Verkkoa on vahvistunut Ohjaamo Kotka ja sen luomat verkostot. Moniammatillinen työ ja verkostot ovat nykypäivää monessa asiassa, mutta nuorisotyössä ja nuorten kanssa toimisessa ne ovat enemmän kuin elintärkeitä. Yhdessä saadaan aikaa enemmän. Nuoristotyö on onneksi jo useamman vuoden ollut ulkona nuorisotaloista, ja nuorisotyön laatutavoitteetkin ohjaavat toimimaan myös nuorisotilojen ulkoupuolella yhteistyössä muiden toimijoiden sekä vanhempien kanssa.

Voi olla verkostoja, voi olla moniammatillista toimintaa, mutta tuloksia ei synny ellei nuoria kohdata. Kohtaaminen vie aikaa ja se on taattava. Jos kukaan ei kohtaa nuorta eikä kuuntele, niin nuori ei tule koskaan kuulluksi. Jo yksi kerta, kun nuori tulee kuulluksi voi olla käänteentekevä: luottamuksen jyvä on kylvetty. Nuorisotyö kohtaa nuoria mm. nuorisotiloilla, koulussa ja Pasaatissa sekä tapahtumissa. Ennalta ehkäisevä työ kuten nuorisotyö tulee jäämään tulevissa uudistuksissa kuntien vastuulle, ja on tärkeää panostaa siihen. Koko minun muistini ajan on puhuttu syrjäytyvistä nuorista ja niiden hinnasta, aihe ei ole uusia eikä vanhentunutkaan. Järkevää polittikkkaa on antaa nuorisotyölle Kotkassa riittävät resurssit, jotta nuorisotyö ehtii kohdata ja nähdä nuoren.

Kirjoitus julkaistu alunperin Kotkan sosiaalidemokraattisen kunnallisjärjestön ja puolueosastojen yhteisessä jäsenkirjeessä huhtikuussa 2018 lyhennettynä, ilman ensimmäistä kappaletta.

Yhdistykset ovat kaupungin voimavara, eikä päinvastoin

Välillä tuntuu, että Kotka on jakautunut maantieteellisesti ja henkisesti niin moneen osaan, että ”kotkalaista yhteisöllisyyttä” on vaikea huomata. Yhteen hiileen puhaltamisen henkeä tänne olisi kuitenkin saatava. Yhtenä hienona asiana Kotkaan on saatu Kumppanuustalo Viikari, joka kokoaa useita yhdistyksiä saman katon alle. Yhdistysten kanssa aiemmin työskenneltyäni olen sitä mieltä, että juuri tämän kaltaista toimintaa tarvitaan lisää. Yhteisöllisen näköinen ja kuuloinen on myös ollut Kulttuuritalo Greipin ja Palotornin päiväkodin tilojen ja pihan tulevaisuuden suunnittelu.

Aluksi kaikki yhteinen tuntuu oudolta ja herättää vastarintaa. Pikkuhiljaa kuitenkin huomataan, että meidän ja teidän yhdistyksillä on yhteisiä haasteita esim. talousarviot ja tilinpäätökset. Lisäksi jos yhdistys tarvitsee tilaa kolme kertaa viikossa kahden tunnin ajan, niin onko järkeä, että viidellätoista yhdistyksellä on oma tilansa omassa paikassa muiden siitä tietämättä? Minusta ei ole. Tietenkin on yhdistyksiä, jotka tarvitsevat niitä vähän erikoisempia tiloja ja ne ovat sitten luku erikseen. Suurin osa tarvitsee tilan 5-20 hengelle ja kaapin, missä säilyttää tavaroita sekä helpon käytettävyyden ja saavutettavuuden. Yhteiskäytöllä saadaan tiloille järkevät käyttöasteet ja niihin panostaminen on järkevää.

Yhdistykset lisäävät myös yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos haluamme Kotkasta mukavan paikan asua ja elää niin panostetaan yhdistyksiin ja niiden rikkaaseen kirjoon. Kotkassa on vielä tilaa uusille yhdistyksille ja ideoille, sillä Kotkassa on 16 yhdistystä 1000 asukasta kohden, kun valtakunnan keskiarvo on 23,2.

Kirjoitus julkaistu myös Kymen Sanomissa 12.4.2017 nimellä "Kotkassa olisi tilaa uusille yhdistyksille".

Liikuntaa ja iloista mieltä!

Tule kanssani lenkille tai jumppaamaan!

Lenkki ja jumpat soveltuvat kaikenkuntoisille ja kaikenikäisille. Jos sinulla on jumppa- tai makuualusta niin sen voi ottaa mukaan lattialla tehtäviä liikkeitä varten. Asuksi käy mikä vaan rento vaatetus, missä on hyvä liikkua. Jumpat kestää noin 40 min., jonka jälkeen jää hetki aikaa keskustelulle esim. liikunta- ja hyvinvointiasioista tai mistä vaan. Tervetuloa mukaan!

• Jumalniemen lenkki ti 28.3.2017 klo 10 (kokoontuminen Kyminsuuntien ja Uudenkyläntien risteyksessä)
• Jumppa pe 31.3.2017 klo 10.00 Kumppanuustalo Viikari / Aava-sali (Mariankatu 24, Kotka)
• Jumppa ma 3.4 klo 12.00 Karhulassa (Vesivallinaukio 5 D, sisäpiha)
• Jumppa ma 3.4.2017 klo 16.00 Kumppanuustalo Viikari / Aava-sali (Mariankatu 24, Kotka)
• Jumppa ti 4.4 klo 10.00 Karhulassa (Vesivallinaukio 5 D, sisäpiha)

Lapsiperheen arjen haasteisin tottunut ehdokas. Äänestäisitkö minua ymmärtämykseni takia?

Olen lukenut lähiaikoina paljon siitä, että pienten lasten äitejä ei paljon ehdolle asetu. En ihmettele, vaikka kokouksiin osallistumista tuetaan (jos tulee valituksi), niin vaalikampanja on käytävä täysin omin voimin.

Oma poikani on "jo" 8-vuotias ensimmäistä luokkaa käyvä poika. Tämänkin ikäinen poika on vielä otettava huomioon kaikissa menoissa eikä osallistuminen ole aina mahdollista. Lisäksi, kun meidän kuvioissa on 2-vuorotyön aiheuttamat mutkat, niin joka viikko joutuu miettimään, missä ja milloin poika on. Niin kauan kuin poika oli päiväkoti-ikäinen hän oli vuorohoidossa, ja siitä oli paljon apua arjessa. Ensimmäiselle luokalle, kun mennään, niin lapsi on vain koulussa ja iltapäivätoiminnassa, jonne onneksi saatiin paikka, mutta kaikki muu on järjestettävä itse. Tarkoitan tällä nimenomaan hoitoa ilta- ja viikonloppuvuorojen aikaan. Ymmärrän tämän, mutta haasteellista se on.

Minulla on onneksi tukiverkkoja mm. omat vanhemmat ja mummi sekä miesystävä, mutta kaikilla ei ole välttämättä mitään tukiverkkoja ympärillään. Jollakin tavalla kuvio on saatu toimimaan, ensin odotan työvuoroja, sitten mietin ja kyselen, missä ja milloin poika voi olla, kun olen töissä ilta- tai viikonloppuaikaan.

Yritän siis olla niin vahvasti mukana kampanjoinnissa ja tavattavissa, kun pystyn ja kykenen, mutta olen äiti ja minun on varmistettava turvallinen paikka pienelle pojalle ensisijaisesti ja yritettävä varmistaa myös hänen pääsy harrastuksiin.

Osaan siis miettiä yksinhuoltajien ja vuorotyöläisperheiden haasteita. Olen tottunut selviämään hankalista aikatauluista, kun niitä on joka viikko tarjolla. Minulla on tunteen palo hoitaa asiat, mitä alan tekemään hyvin ja perusteellisesti. Jo nyt vaalitapahtumissa olen tavannut upeita ihmisiä ja kuullut liikuttavia tarinoita, ja pistänyt ne korvan taaksen. Toivon, että Kotka olisi jatkossa paikka, josta löytyisi työtä eikä isovanhemmat ja lapsenlapset joutuisi eroamaan vaan siitä syystä, että työt vievät muualle.

Yllä olevan halusin kirjoittaa siksi, että tiedätte, millä taustalla minä mietin asioita ja mitä haasteita lapsiperheen arjessa on ja olen itse kohdannut. (Olen kohdannut myös arjen haasteen: auton hajoaminen ja työpaikan hankala sijainti yhdistettynä 2-vuorotyöhön on lisähaaste juuri nyt. Onneksi työkaverit auttavat, mutta aiemmin töihin lähtö ja myöhemmin työvuorosta palaaminen vie aikaa muusta, mutta töihin on päästävä. Toivon, että siitä huolimatta panokseni riittää, vaikka minulta nyt jäävät ne ehdokaskortit (todennäköisesti) hankkinmatta, kun "autoasia" eli työhön pääsy on jotenkin varmistettava.)