Miksi minua kannattaisi äänestää aluevaaleissa?

Moni tuntuu vielä miettivän äänestääkö ja ketä äänestää?

Kirjoitan nyt, miksi olisin hyvä aluevaltuutettu.

Paneudun päätettäviin asioihin huolella ja teen huomioita asioiden käsittelyissä. Minulla on rohkeutta puhua ja sanoa. Kun kyseessä on uusi hyvinvointialue; tarvitaan kykyä katsoa eteenpäin, pitkälle tulevaisuuteen. Pitää myös tiedostaa, että muutos ei ole kaikille helppo, muutoksessa pitää myös muistaa hyvinvointialueen työntekijät. Hyvinvointialueen organisaatio kehitetään myös ensivaiheessa, ja minulla hyvä kokonaisuuksien hahmotuskyky, josta tässä olisi paljon hyötyä.

Minulla on työni kautta kokemusta ja näkemystä erityisesti nuorten palveluverkoista. Työskentelen Kotkan Ohjaamolle, joka on matalan kynnyksen palvelupiste 15-30-vuotiaille. Siellä kohtaamme aina nuoren kokonaisvaltaisesti. Jos esim. nuorella on talousvaikeuksia, niin lähdemme selvittämään sen hetkistä tilannetta ja miten tilanne jatkossa, pitkällä tähtäimellä voisi nuoren elämässä helpottaa. Välillä tarvitaan avuksi esim. tulevan hyvinvointialueen palveluita aikuissosiaalityötä tai mielenterveys- ja päihdehoitajaa.

On puhuttu paljon siitä, että asiakkaan / avun tarvitsijan pitäisi löytää palvelu yhdestä paikasta eikä juoksuttaa luukulta luukulle. Tulevaisuuden hyvinvointipisteitä, perhekeskuksia tai mikä ikinä onkaan tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen nimi, palveluita pitäisi rakentaa niin, että asiakasta kohdatessa otettaisiin huomioon ihmisen hoito ja avuntarve kokonaisuutena. Moniammatillista työtä pitää kehittää.

Tiedän omasta työstäni, että moniammatillinen työ ja verkostotyö ei ole aina helppoa ja mutkatonta, mutta sille annetut resurssit tuottavat nopeasti tulosta. Hyvinvointialueiden on tehtävä tulevaisuudessa tiivistä yhteistyötä kuntien ennalta ehkäisevän työn kanssa ja oltava osa Ohjaamoiden verkostoja. Ohjaamoissa meillä on mallia ja tutkittua tulosta, miten ne auttavat esim. lyhentämään nuorten työttömyysjaksoja. Joskus täytyy myös ensin ratkoa syitä, työn teon esteitä, jossa kohtaa usein tulevat mukaan palvelut, mitkä tulevaisuudessa ovat hyvinvointialueen vastuulla.

Olen myös hyvä käyttämään erilaisia digijärjestelmiä ja ymmärrän niiden toimivuuden tärkeyden tulevalle hyvinvointialueelle. Esim. kun lähdetään kehittämän eteenpäin digipalveluja ja etävastaanottoja, niin niiden on oltava toimivia asiakkaan kannalta. Lisäksi on erityisen tärkeää, että myös hyvinvointialueiden henkilökunta pystyy käyttämään ohjelmia ja laitteistoja nopeasti ja vakaasti. Ei ole kenenkään etu, että näyttöruutu lataa joka päivä itseään monia minuutteja ja esim. ajanvarauspuhelusta suurin osa kuluu siihen, kun hoitaja saa ajanvarauskirjan auki.

Tunnen myös erityislapsen avuntarvetta, ja siinä palveluverkossa useampi vanhempi on yksin ja eksyksissä eikä välttämättä osaa pyytää ja vaati lapselle ja perheelle kuuluvaa apua. Näin ei edes saisi olla. Lapselle ja lapsen perheelle pitää kertoa avoimesti tarjolla olevista palveluista. Perhettä ei saa jättää yksin. Esim. ahdistuneen lapsen vanhempi voi elää elämänsä pimeintä aikaa, ja sairastua itse masennukseen, jos kukaan ei huolehdi hänestä ja hänen pitäisi huolehtia lapsesta. Minusta tulevaisuudessa näillä perheillä pitäisi olla oma vastuutyöntekijä, joka pitäisi perheen palveluita hallussa, jotta kaikki perheet voimavaroistaan riippumatta saisivat yhdenvertaisia palveluita. Emme saa myöskään unohtaa perheitä, joissa on nepsy-lapsia tai nuoria.

En ole kaupunginvaltuutettu, mutta minulla on silti vahvaa osaamista ja kokemusta vaikuttamistyöstä. Kuulun Kotkan koulutuksen ja kasvatuksen lautakuntaan, ja aiemmalla kaudella olin Kotkan elinvoimalautakunnassa. Olen Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Lisäksi olen kirkolliskokousedustaja (kirkon parlamentin jäsen), jonka kautta pitkät istuntopäivät ovat minulle tuttuja sekä työskentely kirkolliskokouksen hallintovaliokunnassa. Vaikka olen maallikko, niin pärjään hyvin näissä hallintovaliokunnan hallinnon kehityskeskusteluissa. Näkemykseni hallinnon kehittämisestä on käytännön läheinen, ja koen, että myös tätä näkemys uudella hyvinvointialueella tarvitaan. Olen myös hyvä ratkomaan ongelmia ja haasteita, joiksi työssä tulevia mutkia mieluiten kutsun; tätäkin kykyä ja nopeaa reagointia tarvitaan.

Minulla kokemusta myös osallisuuden kehittämisestä esim. nuorisovaltuuston ohjaajana sekä järjestötyöstä. Tästäkin kokemuksesta olisi hyötyä, kun lähetään kehittämään mm. tulevan hyvinvointialueen nuorisovaltuustoja ja muita osallisuuselimiä kuten vammaisneuvostoa.

Äänestyspäätös on sinun käsissäsi. Jos koet, että tuleva hyvinvointialueemme kaipaa tämän kaltaista ihmistä, joka on myös periksiantamaton ja idearikas, niin äänestä 245.

Puheeni "Erityislasten huomioimissa tulevien hyvinvointialueiden päätöksenteossa" piirin kokouksessa

Hyvät toverit ja puheenjohtaja

Iloitsen, että Kymenlaakson aluevaaliohjelmassa on hyvin huomioitu esim. mielenterveyspalvelut, oikea-aikainen hoito ja kotipalvelut.

Kymenlaakson ohjelmassa (piiri kokoukselle esitettävä vaaliohjelma) lukee myös otsikon "Sotepalvelut tuovat turvaa" alla:

Lastensuojelun toimintaedellytyksiä tulee parantaa, jotta perheet saavat oikea-aikaista apua arjen haasteisiin. Kotipalvelua tulee kehittämään vastaamaan asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita.

Haluan nostaa hiukan tätä kohtaa esille. Me emme saa unohtaa Kymenlaaksossa emmekä muissa maakunnissa erityislapsia ja heidän perheitään. Omakohtaisista kokemuksista tiedän, että perheiden on välillä vaikea saada tukea ja erityisesti vanhempien tukea, jos lapsi ei voi hyvin. Esim. nepsy-lasten perheiden kohtaamisessa on paljon parannettavaa. Monet vanhemmat ovat uupuneita, eivätkä aina meinaa jaksaa taistella lastensa puolesta. Minusta hyvinvointiyhteiskunnan pitää tukea lasten vanhempia siinä, että heidän ei tarvitse viikoittain, jopa päivittäin taistella lastensa edun puolesta.

On tärkeää, että perheille löytyy riittävää tukea ja vaikeisiin tilanteisiin reagoidaan nopeasti. On tärkeää, että jatkossakin lasten ja nuorten psykiatrian palveluilla on resursseja jalkautua kouluille ja tukea lasten koulutyötä antamalla tukea koulujen henkilökunnalle.

On myös huomattava, että osassa perheissä kestävä ja järkevä ratkaisu olisi, että vanhempi jäisi kotiin erityislapsen omaishoitajaksi. Tätäkin mallia pitää tukea, eikä vetää kriteereitä liian tiukalle.

Erityislapsen tukeminen hänen kasvupolullaan myös sote- ja terveyspalvelujen suunnalta on tärkeää. Ajoissa tehdyt diagnoosit ja toimintakyvyn tukeminen ovat tulevaisuuden inventointeja. Olemme varmasti kaikki lukeneet, että nuoria jää paljon työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Mielenterveysongelma ei ole aina juuri syy vaan seuraus esim. diagnosoimattomasta ADHD:sta tai muusta autismin kirjon häiriöstä. Onkin jatkossa tärkeää, että diagnoosit tehtäisiin varhaisessa iässä.

Yhteiskunnallisesti on tärkeää, että pidettäisiin kaikki mukana myös työelämässä. Työssäni Ohjaamolla ja ohjaamojen verkostoissa törmään tähän asiaan jatkuvasti: opiskelun ja työn este on juurisyyn hoitamattomuus lapsena tai nuorena. Jatkossa kaikki tarvitaan pitämään yllä yhteistä hyvinvointivaltiotamme. Jos hoidetaan juurisyitä, pidetään aiempaa useampi nuori mukana työelämässä aikuisiällä.

En kuitenkaan ehdota muutoksia ohjemaan, vaan toivon aluevaltuutetuiksi valittavien muistavan tämän asian.

Pidin puheen "Erityislasten huomioimissa tulevien hyvinvointialuieden päätöksenteossa" Kaakkois-Suomen Sosiaalidemokraatien syyskokouksessa 13.11.2021

Miksi olen ehdolla kuntavaaleissa?

Keväällä 2021 käydään kuntavaalit. Olen Kotkassa ehdolla. Viime kuntavaaleissa olin ehdolla demareiden listalla sitoumattomana, nyt demareiden jäsenenä. Haluan edelleen edistää tavallisten ihmisten asioita ja kertoa arjesta mitä koetaan. Minulla on kyky nähdä asioita, missä on epäkohtia ja tarttua niihin rakentavasti. Mietin, että miten mitäkin asioita voisi muuttaa. Minusta on turha sanoa, että tämä on huonosti, jos ei ole ehdotusta, että miten se ehkä voisi olla paremmin. Kehittämisehdotusten pitäisi olla konkreettisia tai ainakin kertoa tavoite, mihin pyritään.

Olen nyt 39-vuotias kotkalainen nainen. En nuori, enkä vanha. Minulla 12-vuotias poika, jonka äitinä olen joutunut monenlaisiin käänteisiin, jotka ovat opettaneet minulle myös paljon palveluverkostosta. Työni kautta tunnen nuorten palveluverostoa. Kannan myös erityistä huolta siitä, että lapset ja nuoret saavat elämässään yhtäläisen mahdollisuuden olla hyviä siinä, mitä ovat eikä yhteiskunta hylkää heitä.

Olen tällä hetkellä Kotkan kaupungin elinvoimalautakunnan jäsen, Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen sekä Mikkelin hiippakunnan kirkolliskokousedustaja sekä Maretariumin hallituksen jäsen.

Jos haluat tukea kuntavaalityötäni, niin voit laittaa yksityisviestin tämän sivun kautta. Tai jos sinulla on ajatuksia, että mitä asioita Kotkassa pitäisi edistää. Kuljen useimmiten vaelluskengät jalassa ja harvemmin jakkupuvuissa, mutta seuraan silti kunnallista päätöksentekoa tarkasti. Toivon olevani lähellä kaikenlaisia ihmisiä ja helposti lähestyttävissä.

Tie ehdokkuuteen

Moni on kysynyt, minkälaista oli kampanjoida, millaista on asettua ehdolle..?

Tässä minun tieni tähän, ja hiukan keltanokan pohdintaa asiasta.

Itse olin yhteiskunnallisista asioista jo 9-luokalla peruskoulussa niin kiinnostunut, että tiesin sitä kautta, miten ehdolle pääsee ja kuinka vaalien tulos ratkaistaan. Kampanjamatkan varrella huomasin, että tämä asia ei ole kaikille selvä. Minulla ehdolle asettuminen on muhinut enemmän ja vähemmän pinnalle varmaan siitä noin 15-vuotiaasta asti, ellei jo aiemmin. Keskityin kuitenkin silloin oppilakuntatoimintaan ja partioon, joten sillon en tehnyt vielä valintoja mihinkään suuntaan.

Teini-iän ja aikuisuuden alkutaipaleen aikana oli monia syitä, miksi ehdokkuus ja Kotkan politiikka ei ollut ajankohtaista. Opiskelin muualla (vaikka olinkin kirjoilla Kotkassa) ja loppujen lopuksi työtkin veivät Kuopioon joksikin aikaa. Sitten syntyi nyt 8-vuotiaaksi kasvanut poika, joka vei ajatukset vähäksi aikaa muualle. Työelämään palasin jo ennen kuin poika oli 2 vuotta, mutta silloin aloin tekemään Pyhtään nuoriso- ja liikuntasihteerin tehtäviä, ja kun olin ollut sijaisuuteen valittaessa "väritön", niin ei ollut minusta oikein sinä aikana miettiä poliittisia pyrkimyksiä työkunnan naapurikaupungissa. Ehkä ongelmaa ei olisi ollut, mutta ajattelen aina valintojen kokonaisvaikutuksia. (Eri asia, jos olisin jos sijaiseksi valittaessa kantanu jotain väriä, niin se olisi ollut jo valmiiksi tiedossa.)

Kun asetuin ehdolle Kotkan kaupunginvaltuustoon, niin olin työsuhteessa, missä asemani oli työntekijä. Eli työelämän kanssa ristiriitaa ei ollut. Moni on kysynyt, että kysyttiinkö minua ehdolle, ja vastaus on, että ei. Ehdokkuus oli täysin minusta lähtöistä, ja tarjouduin ehdolle. Minulla on tapana toimia, niin kuin hyvältä tuntuu eikä jäädä odottamaan, että "kotoa haetaan". Kotkan Demarit ottivat minut onnekseni ehdokaslistalleen ja siitä käytännössä kampanjamatka alkoi. Heitä pidin ja pidän lähimpänä omaa ajatusmaailmaani.

Miksi ihmeessä asetuin ehdolle, kun ei edes pyydetty? Minulta jopa kysyttiin, että monta kertaa sinua piti kysyä ja aina vastasin, ei kysytty vaan itse halusin ehdolle. Asetuin ehdolle siksi, että näen paljon asioita, jotka häiritisevät minua, joita olisi helppo pienillä asioilla parantaa. Ja siksi, että näen asiat kokonaisuuksina, ja pikkuhiljaa rivien välistä olen ymmärtänyt, että kokonaisuuksien hahmottamiskyky ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi osaan ottaa huomioon nykytekniikan miettiessäni erilaisia ratkaisuja. Enkä nyt varsinaisesti ole koskaan jäänyt hiljaiseksi. Liekö hyve vai pahe...

Kampanjointiin suhtauduin antaumukselle. Piti perustaa tämä blogi, tehdä kuvia tekstillä ja perustaa facebookin tykkäyssivu. Ajattelin, että se on vähintä, "mitä pitää tehdä". Lisäksi aloin heti kyselemään, missä ja milloin olisi suotavaa olla paikalla. Tietysti tori, minne useamman kerran päädyinkin oli perusoletus, mutta tuli sitä oltua aika montaa kertaa myös vaalikahvilassa ja jonkun paikallisen ruokakaupan edessä. Tuli myös aika monta piparia ja kynääkin matkan varrella jaettua.

Blogi ja facebook olivat minulle tuttuja toimintaympäristöjä sekä muutoinkin some, sillä kampanjoin myös Intsagramissa ja Twitterissä jonkun verran. Tori, kahvila ja kaupan edusta olivat minulle toimintaympäristöinä oudompia. Olin tietysti joskus myynyt, vaikka missä paikassa jotakin partion hyväksi, mutta että kampanjoin itseni ja Demareiden puolesta niin se oli uutta. Onneksi Demareiden joukkoon sisään pääsi helposti, ja porukasta löytyi ihailtavaa yhteisöllisyyttä. En tuntenut itseäni outolinnuksi. Kuinka piristävää, kun joitakuita muita ihmisiä kiinnostivat samat asiat kuin minua. Eräälle ystävälleni, joka sanoi ehdokkuudelleni "oho", niin sanoin, että ei tämän nyt pitäisi niin yllättävää olla, kun olen aina puhunut "politiikkaa". Ei sinällään kuulemma, mutta hänen mielestään ehdokkaaksi käyminen on kuin pelitasolla pari tasoa ylemmäs pomppaaminen. Totta varmasti tämäkin.

Kampanjoinnista voin sanoa, että elin sitä vähintään "110 lasissa", ja aina voi jotain tehdä paremmin, mutta tein parhaani. Tein asioita, mihin uskoin. Puhuin asioista, mihin uskoin. Kuuntelin ihmisten asioita ja huolia, ja vastasin niihin parhaani mukaan. Kuulin myös pari asiaa, joista haluan ottaa selvää ja niihin vaikuttaa, vaikka en valituksi tullutkaan. Epäkohdat kaipaavat huomiota ihan rivikuntalaisenkin suusta. Suomi on siitä hieno yhteiskunta, että asioihin voi vaikuttaa tai ainakin tuoda epäkohtia esille puhumalla ja kirjottamalla. Koskaan tietoa ei ole liikaa eikä koskaan ole väärin puhua ja kertoa. Turha valittaa, jos ei kerro kellekään ja yritä edes sitä kautta vaikuttaa..

Tukea sain monelta. Mieletön matka. Kiitos. Ja se vahvistui, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, vaan ainoastaan niitä, mitkä jätetään kysymättä.

Matka jatkunee tavalla tai toisella. Aika näyttää. Kiitos niille, jotka jo nyt minuun uskoivat. "Peli on vasta avattu!"

Lapsiperheen arjen haasteisin tottunut ehdokas. Äänestäisitkö minua ymmärtämykseni takia?

Olen lukenut lähiaikoina paljon siitä, että pienten lasten äitejä ei paljon ehdolle asetu. En ihmettele, vaikka kokouksiin osallistumista tuetaan (jos tulee valituksi), niin vaalikampanja on käytävä täysin omin voimin.

Oma poikani on "jo" 8-vuotias ensimmäistä luokkaa käyvä poika. Tämänkin ikäinen poika on vielä otettava huomioon kaikissa menoissa eikä osallistuminen ole aina mahdollista. Lisäksi, kun meidän kuvioissa on 2-vuorotyön aiheuttamat mutkat, niin joka viikko joutuu miettimään, missä ja milloin poika on. Niin kauan kuin poika oli päiväkoti-ikäinen hän oli vuorohoidossa, ja siitä oli paljon apua arjessa. Ensimmäiselle luokalle, kun mennään, niin lapsi on vain koulussa ja iltapäivätoiminnassa, jonne onneksi saatiin paikka, mutta kaikki muu on järjestettävä itse. Tarkoitan tällä nimenomaan hoitoa ilta- ja viikonloppuvuorojen aikaan. Ymmärrän tämän, mutta haasteellista se on.

Minulla on onneksi tukiverkkoja mm. omat vanhemmat ja mummi sekä miesystävä, mutta kaikilla ei ole välttämättä mitään tukiverkkoja ympärillään. Jollakin tavalla kuvio on saatu toimimaan, ensin odotan työvuoroja, sitten mietin ja kyselen, missä ja milloin poika voi olla, kun olen töissä ilta- tai viikonloppuaikaan.

Yritän siis olla niin vahvasti mukana kampanjoinnissa ja tavattavissa, kun pystyn ja kykenen, mutta olen äiti ja minun on varmistettava turvallinen paikka pienelle pojalle ensisijaisesti ja yritettävä varmistaa myös hänen pääsy harrastuksiin.

Osaan siis miettiä yksinhuoltajien ja vuorotyöläisperheiden haasteita. Olen tottunut selviämään hankalista aikatauluista, kun niitä on joka viikko tarjolla. Minulla on tunteen palo hoitaa asiat, mitä alan tekemään hyvin ja perusteellisesti. Jo nyt vaalitapahtumissa olen tavannut upeita ihmisiä ja kuullut liikuttavia tarinoita, ja pistänyt ne korvan taaksen. Toivon, että Kotka olisi jatkossa paikka, josta löytyisi työtä eikä isovanhemmat ja lapsenlapset joutuisi eroamaan vaan siitä syystä, että työt vievät muualle.

Yllä olevan halusin kirjoittaa siksi, että tiedätte, millä taustalla minä mietin asioita ja mitä haasteita lapsiperheen arjessa on ja olen itse kohdannut. (Olen kohdannut myös arjen haasteen: auton hajoaminen ja työpaikan hankala sijainti yhdistettynä 2-vuorotyöhön on lisähaaste juuri nyt. Onneksi työkaverit auttavat, mutta aiemmin töihin lähtö ja myöhemmin työvuorosta palaaminen vie aikaa muusta, mutta töihin on päästävä. Toivon, että siitä huolimatta panokseni riittää, vaikka minulta nyt jäävät ne ehdokaskortit (todennäköisesti) hankkinmatta, kun "autoasia" eli työhön pääsy on jotenkin varmistettava.)