Miksi minua kannattaisi äänestää aluevaaleissa?

Moni tuntuu vielä miettivän äänestääkö ja ketä äänestää?

Kirjoitan nyt, miksi olisin hyvä aluevaltuutettu.

Paneudun päätettäviin asioihin huolella ja teen huomioita asioiden käsittelyissä. Minulla on rohkeutta puhua ja sanoa. Kun kyseessä on uusi hyvinvointialue; tarvitaan kykyä katsoa eteenpäin, pitkälle tulevaisuuteen. Pitää myös tiedostaa, että muutos ei ole kaikille helppo, muutoksessa pitää myös muistaa hyvinvointialueen työntekijät. Hyvinvointialueen organisaatio kehitetään myös ensivaiheessa, ja minulla hyvä kokonaisuuksien hahmotuskyky, josta tässä olisi paljon hyötyä.

Minulla on työni kautta kokemusta ja näkemystä erityisesti nuorten palveluverkoista. Työskentelen Kotkan Ohjaamolle, joka on matalan kynnyksen palvelupiste 15-30-vuotiaille. Siellä kohtaamme aina nuoren kokonaisvaltaisesti. Jos esim. nuorella on talousvaikeuksia, niin lähdemme selvittämään sen hetkistä tilannetta ja miten tilanne jatkossa, pitkällä tähtäimellä voisi nuoren elämässä helpottaa. Välillä tarvitaan avuksi esim. tulevan hyvinvointialueen palveluita aikuissosiaalityötä tai mielenterveys- ja päihdehoitajaa.

On puhuttu paljon siitä, että asiakkaan / avun tarvitsijan pitäisi löytää palvelu yhdestä paikasta eikä juoksuttaa luukulta luukulle. Tulevaisuuden hyvinvointipisteitä, perhekeskuksia tai mikä ikinä onkaan tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen nimi, palveluita pitäisi rakentaa niin, että asiakasta kohdatessa otettaisiin huomioon ihmisen hoito ja avuntarve kokonaisuutena. Moniammatillista työtä pitää kehittää.

Tiedän omasta työstäni, että moniammatillinen työ ja verkostotyö ei ole aina helppoa ja mutkatonta, mutta sille annetut resurssit tuottavat nopeasti tulosta. Hyvinvointialueiden on tehtävä tulevaisuudessa tiivistä yhteistyötä kuntien ennalta ehkäisevän työn kanssa ja oltava osa Ohjaamoiden verkostoja. Ohjaamoissa meillä on mallia ja tutkittua tulosta, miten ne auttavat esim. lyhentämään nuorten työttömyysjaksoja. Joskus täytyy myös ensin ratkoa syitä, työn teon esteitä, jossa kohtaa usein tulevat mukaan palvelut, mitkä tulevaisuudessa ovat hyvinvointialueen vastuulla.

Olen myös hyvä käyttämään erilaisia digijärjestelmiä ja ymmärrän niiden toimivuuden tärkeyden tulevalle hyvinvointialueelle. Esim. kun lähdetään kehittämän eteenpäin digipalveluja ja etävastaanottoja, niin niiden on oltava toimivia asiakkaan kannalta. Lisäksi on erityisen tärkeää, että myös hyvinvointialueiden henkilökunta pystyy käyttämään ohjelmia ja laitteistoja nopeasti ja vakaasti. Ei ole kenenkään etu, että näyttöruutu lataa joka päivä itseään monia minuutteja ja esim. ajanvarauspuhelusta suurin osa kuluu siihen, kun hoitaja saa ajanvarauskirjan auki.

Tunnen myös erityislapsen avuntarvetta, ja siinä palveluverkossa useampi vanhempi on yksin ja eksyksissä eikä välttämättä osaa pyytää ja vaati lapselle ja perheelle kuuluvaa apua. Näin ei edes saisi olla. Lapselle ja lapsen perheelle pitää kertoa avoimesti tarjolla olevista palveluista. Perhettä ei saa jättää yksin. Esim. ahdistuneen lapsen vanhempi voi elää elämänsä pimeintä aikaa, ja sairastua itse masennukseen, jos kukaan ei huolehdi hänestä ja hänen pitäisi huolehtia lapsesta. Minusta tulevaisuudessa näillä perheillä pitäisi olla oma vastuutyöntekijä, joka pitäisi perheen palveluita hallussa, jotta kaikki perheet voimavaroistaan riippumatta saisivat yhdenvertaisia palveluita. Emme saa myöskään unohtaa perheitä, joissa on nepsy-lapsia tai nuoria.

En ole kaupunginvaltuutettu, mutta minulla on silti vahvaa osaamista ja kokemusta vaikuttamistyöstä. Kuulun Kotkan koulutuksen ja kasvatuksen lautakuntaan, ja aiemmalla kaudella olin Kotkan elinvoimalautakunnassa. Olen Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Lisäksi olen kirkolliskokousedustaja (kirkon parlamentin jäsen), jonka kautta pitkät istuntopäivät ovat minulle tuttuja sekä työskentely kirkolliskokouksen hallintovaliokunnassa. Vaikka olen maallikko, niin pärjään hyvin näissä hallintovaliokunnan hallinnon kehityskeskusteluissa. Näkemykseni hallinnon kehittämisestä on käytännön läheinen, ja koen, että myös tätä näkemys uudella hyvinvointialueella tarvitaan. Olen myös hyvä ratkomaan ongelmia ja haasteita, joiksi työssä tulevia mutkia mieluiten kutsun; tätäkin kykyä ja nopeaa reagointia tarvitaan.

Minulla kokemusta myös osallisuuden kehittämisestä esim. nuorisovaltuuston ohjaajana sekä järjestötyöstä. Tästäkin kokemuksesta olisi hyötyä, kun lähetään kehittämään mm. tulevan hyvinvointialueen nuorisovaltuustoja ja muita osallisuuselimiä kuten vammaisneuvostoa.

Äänestyspäätös on sinun käsissäsi. Jos koet, että tuleva hyvinvointialueemme kaipaa tämän kaltaista ihmistä, joka on myös periksiantamaton ja idearikas, niin äänestä 245.

Asuminen ja koti ovat tärkeitä arjen asioita

Itse toivon, että kuntavaaleissa olisi mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ihmisiä ehdolla erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Moni miettii varmasti riittääkö aika ja riittäkö into? Varmasti riittää, jos on motivaatiota. Eikä minusta pitäisi myöskään vaatia itseltään liikoja; suurimmalla osalla on myös muita velvollisuuksia kuin kuntapolitiikka ja luottamustehtävät. On usein työ, perhe tai parisuhde tai kaikki niistä. Toivottavasti ehdolle asettuu myös yksinasuvia, sillä yksinasuvien talouksia on paljon.

On tärkeää, että kaikille on paikkoja, missä asua kohtuuhintaisesta. SDP:n kuntavaaliohjelmassa lukee:

"Asuinalueiden eriytymistä ja eriarvoistumista on estettävä. Keskeinen keino asuinalueiden eriytymisen estämisessä on sosiaalisten erojen kaventaminen. Myös lähiöiden kehittämiseen, palveluiden parantamiseen ja arjen turvallisuuteen on panostettava."

Kotkassakin on alueita, missä tämä on vahvasti huomioitava. Eikä ole niin sanottua, että tällainen lähes 40-vuotias yhden lapsen äitikään tuosta noin vaan Kotkassa löytää kohtuuhintaista asumismuotoa itselleen ja 12-vuotiaalle lapselleen. Vuoden se vei, että löytyi hyvä paikka ja mahdollinen ratkaisu. Lähdin liikkeelle uuden vuokra-asunnon etsinnästä; ne kaikki olivat kuukausikuluiltaan silloista paljon kalliimpia. Ei järkeä muuttaa.

Viime syksynä aloin etsimään omistusasuntoa, mihin olisi varaa eikä se nostaisi asumiskuluja. Sellainen löydettiin. Saattoi olla hiukan onnea ja tuuria matkassa. Sain tingittyä vähän hintaa ja vastike oli siedettävä, ja asunto kelpasi myös pankille. Pankille ei olisi kelvannut asunto, missä olisi ihan kohta puoliin tulossa putkiremontti ja niitä taloja on paljon Karhulan alueella tai sitten osassa vastikkeet pilvissä; jopa isompia kuin vuokra minun aiemmassa vuokrakolmiossa. (Vuokrakolmiossa oli lapsen kasvaessa meille toimimaton pohjaratkaisu.)

Nyt asutaan Karhulan keskustan lähellä osake-kolmiossa, jossa löytyy ovet makkareista; on parveke ja vaatehuone. Sauna-haaveesta jouduin luopumaan, mutta tärkeintä oli sijainti lapsen liikkumista ajatellen ja saada säilytystilaa ja toinen oikea makuuhuone sekä astianpesukoneen paikka. Iso makuuhuone mahdollisti myös työpisteen sijoittamisen omaan makuuhuoneeseeni. En siis asu missään modernissa, uudessa luksusasunnossa, vaan vanhassa ja kodikkaassa pienessä kerrostalossa. 

Istun kirjoittamassa tätä tekstiä asuntoni parvekkeella, ja kuuntelen lähellä olevien liikennevalojen piippausta ja lintujen laulua sekä silmäilen välillä led-myrskylyhdyn lämmintä valoa tiedostaen, että tähän kaikilla ei ole varaa eikä mahdollisuutta. Minullakin oli lähellä, että tämä olisi jäänyt vain haaveeksi, vaikka minulla on vakituinen työpaikka kaupungilla. Voisi kuvitella, että työnantajatahoani pidetään luotettavana, mutta ehkä sekin on minullakin entisaikojen oletusta. Asuntopolitiikan pitäisi olla sellaista, että jokaisella työssäkäyvällä olisi mahdollista jonkinlaiseen omistusasuntoon ilman älyttömiä säästöjä. Ei pystytä muuten edes pitämään nykyistä asuntokantaa kunnossa tai sitten meillä on kohta väestönosa, jolla on kymmeniä asuntoja vuokralla ja suurin osa meistä asuu vuokra-asunnoissa.

Parvekkeeni.

Ilolla luin joku aika sitten, että Kotkan asuntojen yksi talo Hovinsaarella remontoidaan yhteistyössä paikallisen koulutuskuntayhtymän Ekamin kanssa, vaikka se viekin vähän enemmän aikaa. Opiskelija oppivat oikeassa kohteessa todella paljon, ja se voi olla kyseisen koulutushaaran  vetovoimatekijäkin seuraavina vuosia. Samalla kohteeseen tehdään sellaisia muutostöitä, että kaksiot muuten kolmioiksi. Järkevää  kehitystä. Moni haluaa nykyään useamman pienen huoneen asunnon kuin tilavan kaksion. Kolmio on monessa elämäntilanteessa sopiva asumismuoto.

Järkevällä kaavoittamisella voidaan luoda asumismahdollisuuksia erilaisissa sijainneissa eikä vain kalliissa uusissa omistusasunnoissa. Ilolla luin vähän aikaa sitten Viirinkallioon suunnitellusta asumisosuuskunta-asumisesta Kymensuu-lehdestä:

"Asumisosuuskunta on vuokra- ja omistusasumisen välimuoto. Asuminen muistuttaa asumisoikeusasumista, mutta asumisosuuskunnassa talon omistaa osuuskunta itse ja asumisesta maksettavalla vuokralla lyhennetään yhteistä lainaa sekä ylläpidetään ja kehitetään omaa kotitaloa. Asukkaat ovat siis samanaikaisesti omistajia, vuokranantajia ja vuokralaisia. Osuuskunta-asumisessa korostuvat yhteisöllisyys, maltilliset asumiskustannukset ja mahdollisuus vaikuttaa omaan asumiseen vuokra-asumista enemmän."

On usein tärkeää mahdollisuus vaikuttaa asioihin omassa elämässä ja kuulua yhteisöön, ja näitä asioita tarjoaa asumisosuuskunta. Ei ole mitenkään merkityksetöntä, missä asuu ja elää. Koti on myös usein monen asian lähtökohta. Muita ongelmia voi olla vaikea tai jopa mahdoton lähteä purkamaan, jos henkilö on asunnoton. Pitää keskittyä koko ajan siihen, missä nukkuu seuraavan yön ja se vie voimavarat kaikesta muusta. On tärkeää, että yhteiskunta löytää koteja myös kodittomille ei ole kenenkään etu, että ihmisiä asuu kadulla eikä se ole inhimillistä.

Taustalla itse maalaamani pinkki voimaseinä.

Minulle on tärkeää, että on kodikas, omannäköinen koti, minne palata työpäivien jälkeen, ja missä lapsi viihtyy ja meillä kummallakin on turvallista sekä tilaa rakkaille kissoille. Uskon, että moni muukin arvostaa näitä samoja asioita. Turvallinen koti pitäisi olla kaikkien perusoikeus. Turvallisuuden tunteeseen voi vaikuttaa asuinalue tai se, koska alaovet menevät kiinni. Joku ajattelee, että näillä ei ole väliä, mutta jollekin asia voi olla isompi kuin uskotkaan.

Hilda-kissa.

Mummo-kissa.

Koti on monen elämän kiintopiste ja turvapaikka. Sen pitää olla paikka, minne aikuisen sekä lapsen on mukava palata töiden/koulun jälkeen. Ei sen tarvitse olla luksusta, vaan siedettävä ja inhimillinen.

Seurakuntavaalit - Seurakuntavaalitavoitteita

Kotka-Kymin seurakuntademareiden seurakuntavaalien tavoitteet löytyvät täältä.

Yhteisiä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, yhteisvastuu, suvaitsevaisuus ja osallisuus. Kotka-Kymin seurakuntademareiden listalla olevat Elina Havukainen (nro 68), Pirjo Hellgren (nro 69), Minni Kuisma (nro 74), Galina Mikhaylova (nro 76) (sit.), Eva Pukkila (nro 79) (sit.) ja Kirsi Rasanen (nro 80) ovat nostaneet omiksi tavoittteekseen vielä vähän tiiviimmän listan koko ryhmälle tärkeitä tavoitteita.

Meille tärkeitä tavoitteita seurakuntavaaleissa ovat:

• Uudistamme kirkkoa elämään ajassa
• Pidämme kaikista huolta -emme jätä ketään yksin
• Pidämme huolen ympäristöstä
  
• Tuemme erilaisuutta -jokainen ihminen on arvokas omana
• itsenään
• Pidämme kirkot ja toimitilat avoimina kaikille
• Olemme lähellä ihmistä
• Tarjoamme tukea ja toimintaa eri elämänvaiheisiin
• Autamme hädänalaisia
• Mahdollistamme kaikkien osallistumisen, varallisuudesta
• riippumatta
• Luomme yhteyttä kulttuurin keinoin
• Mahdollistamme tuen lapsiperheille sekä
• varmistamme nuoriso- ja erityisnuorisotyön resurssit
• Huolehdimme vanhusten ja erityisryhmien tuesta ja
• turvallisuudesta

Kuvassa (vasemmalta) Galina Mikhaylova (sit.), Pirjo Hellgren, Elina Havukainen, Minni Kuisma ja Kirsi Rasanen

Yhteisen esitteemme ja numeromme näet täältä. Meidät löytää seurakuntavaalikoneesta, jonka löydät täältä.

Yhdistykset ovat kaupungin voimavara, eikä päinvastoin

Välillä tuntuu, että Kotka on jakautunut maantieteellisesti ja henkisesti niin moneen osaan, että ”kotkalaista yhteisöllisyyttä” on vaikea huomata. Yhteen hiileen puhaltamisen henkeä tänne olisi kuitenkin saatava. Yhtenä hienona asiana Kotkaan on saatu Kumppanuustalo Viikari, joka kokoaa useita yhdistyksiä saman katon alle. Yhdistysten kanssa aiemmin työskenneltyäni olen sitä mieltä, että juuri tämän kaltaista toimintaa tarvitaan lisää. Yhteisöllisen näköinen ja kuuloinen on myös ollut Kulttuuritalo Greipin ja Palotornin päiväkodin tilojen ja pihan tulevaisuuden suunnittelu.

Aluksi kaikki yhteinen tuntuu oudolta ja herättää vastarintaa. Pikkuhiljaa kuitenkin huomataan, että meidän ja teidän yhdistyksillä on yhteisiä haasteita esim. talousarviot ja tilinpäätökset. Lisäksi jos yhdistys tarvitsee tilaa kolme kertaa viikossa kahden tunnin ajan, niin onko järkeä, että viidellätoista yhdistyksellä on oma tilansa omassa paikassa muiden siitä tietämättä? Minusta ei ole. Tietenkin on yhdistyksiä, jotka tarvitsevat niitä vähän erikoisempia tiloja ja ne ovat sitten luku erikseen. Suurin osa tarvitsee tilan 5-20 hengelle ja kaapin, missä säilyttää tavaroita sekä helpon käytettävyyden ja saavutettavuuden. Yhteiskäytöllä saadaan tiloille järkevät käyttöasteet ja niihin panostaminen on järkevää.

Yhdistykset lisäävät myös yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos haluamme Kotkasta mukavan paikan asua ja elää niin panostetaan yhdistyksiin ja niiden rikkaaseen kirjoon. Kotkassa on vielä tilaa uusille yhdistyksille ja ideoille, sillä Kotkassa on 16 yhdistystä 1000 asukasta kohden, kun valtakunnan keskiarvo on 23,2.

Kirjoitus julkaistu myös Kymen Sanomissa 12.4.2017 nimellä "Kotkassa olisi tilaa uusille yhdistyksille".