Seurakunta vaikuttaa lähelläsi

 Tänä syksynä käydään seurakuntavaalit. Kyseessä ei ole mitkään pienet vaalit, sillä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja sen seurakuntiin kuuluu melkein 3,7 miljoonaa ihmistä. Seurakuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt jokaiseen seurakuntaan. Luottamushenkilöt päättävät seurakunnan toimintaan ja talouteen liittyvistä asioista. Seurakunnan tekevät paljon tärkeää työtä meidän jokaisen lähellä.

Diakonityö palvelee kaikkia apua tarvitsevia, myös niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Perheasiainkeskus voi auttaa elämän kriiseissä ja sieltä voi saada myös parisuhdeneuvontaa. Seurakunta järjestää myös kerhoja ympäri kaupunki sekä leirejä lapsille ja nuorille että perheille. Seurakunnan työalat ovat tärkeä osa paikallisia verkostoja, ja seurakunnalla on tärkeä rooli nuorisotyössä ja maahanmuuttotyössä.

Seurakuntien luottamushenkilöt ovat mukana päättämässä seurakunnan työntekijöiden valinnasta, mitä tehtäviä täytetään ja mihin asioihin resursseja kohdennetaan. Luottamushenkilöt päättävät monesta tiloihin liittyvistä asioista; mitä tiloja käytetään, mitä remontoidaan ja mistä luovutaan ja mitä tiloissa voidaan tehdä. Tilojen avoimuus kaikille ei ole resurssikysymys, mutta vaatii luottamushenkilöitä, jotka haluavat muuttaa kirkkoa avoimempaan suuntaan.

Seurakuntavaaleissa valittavat kirkkovaltuutetut saavat äänioikeuden äänestää maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen, joka on kirkon ylin päättävä toimielin. Tämä tekee seurakuntavaaleista entistä tärkeämmät; nyt valitaan seurakuntasi suunnasta päättävät luottamushenkilöt ja he, jotka vahvasti vaikuttavat siihen ketä kirkolliskokouksessa jatkossa istuu päättämässä koko kirkon suunnasta. Kirkon nelivuotiskertomus (2016–2019) osoittaa, että kirkon valitut luottamushenkilöt ovat arvomaailmaltaan paljon konservatiivisempia kuin kirkon jäsenet. Nyt ehtii vielä asettua ehdolle seurakuntavaaleihin ja viedä kirkkoa edistyksellisempään suuntaan. Jos et asetu ehdolle, niin käytä edes tärkeä äänesi tulevissa seurakuntavaaleissa. Ehdokasasettelu päättyy 15.9.2022 ja vaalit käydään marraskuussa.

Mahdollistetaan yhdessä, että kirkko saa tehdä hyvää työtä kunnioittaen ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Jokainen on arvokas.

Mitkä ihmeen aluevaalit?

Tammikuussa 2022 käydään ensimmäiset aluevaalit ja valitaan uusille hyvinvointialueille ensimmäiset aluevaltuustot. Meidän hyvinvointialue on Kymenlaakso eli sama alue kuin tällä hetkellä Kymsotella eli alueemme sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymälle. Kun hyvinvointialueet aloittavat siirtyy niihin myös oppilashuollon kuraattori ja koulupsykologit, jotka tällä hetkellä Kymenlaaksossa ovat vielä kaupunkien tai kuntien työntekijöitä. Lisäksi hyvinvointialueille siirtyvät pelastustoimet.  Uudet valtuustot aloittavat vuonna 2022, mutta järjestelyvastuu niillä alkaa vuonna 2023, joten vuonna 2022 tehdään valmisteluja tulevaan.

Miksi aluevaalit on tärkeät? Siksi, että tulevissa hyvinvointialueiden aluevaltuustoissa päätetään, miten saat lääkäripalveluita ja missä. Kuinka kotihoito toimii Kymenlaaksossa ja kuinka läheltä löydät neuvolan. Miten helposti lapsiperhe saa apua esim. lapsiperheiden sosiaalipalveluista. Kuinka hyvin lastensuojelu toimii? Mitä jos sinua ahdistaa? Kuinka nopeasti saat tukea mielenterveyteesi. Nämä kaikki ovat tulevien hyvinvointialueiden asioita, hammassäryn hoitoa unohtamatta.

Sinun ja ihan jokaisen on tärkeää äänestää aluevaaleista, joissa päätetään sinun arjen asioistasi. Jos sairastut ja tarvitset lääkäriä tai sairaanhoitajaa, niin nämä palvelut julkisella puolella ovat nimenomaan hyvinvointialueiden järjestelyvastuulla. Mitä, jos hammastasi särkee ja tarvitset ajan hammaslääkäriin, sekin on hyvinvointialueesi vastuulla. Entä jos sinä tai läheisesi tarvitsee sosiaalityön palveluja, sekin on hyvinvointialueen vastuulla. Mitä jos sinun lapsesi voi huonosti ja tarvitsee koulukuraattoria? Kuraattorinkin työ on hyvinvointialueen vastuulla. Tarvitsevatko vanhempasi kotihoitoa, miten sen pitäisi toimia?

Voin olla ehdokkaasi ensimmäisissä aluevaaleissa Kymenlaaksossa. Minulle ovat tärkeitä myös erityislasten palvelut sekä nepsy-lasten ja nuorten palvelut. On myös tärkeää panostaa nuorten mielenterveyspalveluihin, sillä se ehkäisee syrjäytymistä ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista. Lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalvelut on myös varmistettava: neuvola tarpeeksi lähelle ja apu matalalla kynnyksellä perheille vaikeina hetkinä.

Miksi olen ehdolla kuntavaaleissa?

Keväällä 2021 käydään kuntavaalit. Olen Kotkassa ehdolla. Viime kuntavaaleissa olin ehdolla demareiden listalla sitoumattomana, nyt demareiden jäsenenä. Haluan edelleen edistää tavallisten ihmisten asioita ja kertoa arjesta mitä koetaan. Minulla on kyky nähdä asioita, missä on epäkohtia ja tarttua niihin rakentavasti. Mietin, että miten mitäkin asioita voisi muuttaa. Minusta on turha sanoa, että tämä on huonosti, jos ei ole ehdotusta, että miten se ehkä voisi olla paremmin. Kehittämisehdotusten pitäisi olla konkreettisia tai ainakin kertoa tavoite, mihin pyritään.

Olen nyt 39-vuotias kotkalainen nainen. En nuori, enkä vanha. Minulla 12-vuotias poika, jonka äitinä olen joutunut monenlaisiin käänteisiin, jotka ovat opettaneet minulle myös paljon palveluverkostosta. Työni kautta tunnen nuorten palveluverostoa. Kannan myös erityistä huolta siitä, että lapset ja nuoret saavat elämässään yhtäläisen mahdollisuuden olla hyviä siinä, mitä ovat eikä yhteiskunta hylkää heitä.

Olen tällä hetkellä Kotkan kaupungin elinvoimalautakunnan jäsen, Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen sekä Mikkelin hiippakunnan kirkolliskokousedustaja sekä Maretariumin hallituksen jäsen.

Jos haluat tukea kuntavaalityötäni, niin voit laittaa yksityisviestin tämän sivun kautta. Tai jos sinulla on ajatuksia, että mitä asioita Kotkassa pitäisi edistää. Kuljen useimmiten vaelluskengät jalassa ja harvemmin jakkupuvuissa, mutta seuraan silti kunnallista päätöksentekoa tarkasti. Toivon olevani lähellä kaikenlaisia ihmisiä ja helposti lähestyttävissä.

Asuminen ja koti ovat tärkeitä arjen asioita

Itse toivon, että kuntavaaleissa olisi mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ihmisiä ehdolla erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Moni miettii varmasti riittääkö aika ja riittäkö into? Varmasti riittää, jos on motivaatiota. Eikä minusta pitäisi myöskään vaatia itseltään liikoja; suurimmalla osalla on myös muita velvollisuuksia kuin kuntapolitiikka ja luottamustehtävät. On usein työ, perhe tai parisuhde tai kaikki niistä. Toivottavasti ehdolle asettuu myös yksinasuvia, sillä yksinasuvien talouksia on paljon.

On tärkeää, että kaikille on paikkoja, missä asua kohtuuhintaisesta. SDP:n kuntavaaliohjelmassa lukee:

"Asuinalueiden eriytymistä ja eriarvoistumista on estettävä. Keskeinen keino asuinalueiden eriytymisen estämisessä on sosiaalisten erojen kaventaminen. Myös lähiöiden kehittämiseen, palveluiden parantamiseen ja arjen turvallisuuteen on panostettava."

Kotkassakin on alueita, missä tämä on vahvasti huomioitava. Eikä ole niin sanottua, että tällainen lähes 40-vuotias yhden lapsen äitikään tuosta noin vaan Kotkassa löytää kohtuuhintaista asumismuotoa itselleen ja 12-vuotiaalle lapselleen. Vuoden se vei, että löytyi hyvä paikka ja mahdollinen ratkaisu. Lähdin liikkeelle uuden vuokra-asunnon etsinnästä; ne kaikki olivat kuukausikuluiltaan silloista paljon kalliimpia. Ei järkeä muuttaa.

Viime syksynä aloin etsimään omistusasuntoa, mihin olisi varaa eikä se nostaisi asumiskuluja. Sellainen löydettiin. Saattoi olla hiukan onnea ja tuuria matkassa. Sain tingittyä vähän hintaa ja vastike oli siedettävä, ja asunto kelpasi myös pankille. Pankille ei olisi kelvannut asunto, missä olisi ihan kohta puoliin tulossa putkiremontti ja niitä taloja on paljon Karhulan alueella tai sitten osassa vastikkeet pilvissä; jopa isompia kuin vuokra minun aiemmassa vuokrakolmiossa. (Vuokrakolmiossa oli lapsen kasvaessa meille toimimaton pohjaratkaisu.)

Nyt asutaan Karhulan keskustan lähellä osake-kolmiossa, jossa löytyy ovet makkareista; on parveke ja vaatehuone. Sauna-haaveesta jouduin luopumaan, mutta tärkeintä oli sijainti lapsen liikkumista ajatellen ja saada säilytystilaa ja toinen oikea makuuhuone sekä astianpesukoneen paikka. Iso makuuhuone mahdollisti myös työpisteen sijoittamisen omaan makuuhuoneeseeni. En siis asu missään modernissa, uudessa luksusasunnossa, vaan vanhassa ja kodikkaassa pienessä kerrostalossa. 

Istun kirjoittamassa tätä tekstiä asuntoni parvekkeella, ja kuuntelen lähellä olevien liikennevalojen piippausta ja lintujen laulua sekä silmäilen välillä led-myrskylyhdyn lämmintä valoa tiedostaen, että tähän kaikilla ei ole varaa eikä mahdollisuutta. Minullakin oli lähellä, että tämä olisi jäänyt vain haaveeksi, vaikka minulla on vakituinen työpaikka kaupungilla. Voisi kuvitella, että työnantajatahoani pidetään luotettavana, mutta ehkä sekin on minullakin entisaikojen oletusta. Asuntopolitiikan pitäisi olla sellaista, että jokaisella työssäkäyvällä olisi mahdollista jonkinlaiseen omistusasuntoon ilman älyttömiä säästöjä. Ei pystytä muuten edes pitämään nykyistä asuntokantaa kunnossa tai sitten meillä on kohta väestönosa, jolla on kymmeniä asuntoja vuokralla ja suurin osa meistä asuu vuokra-asunnoissa.

Parvekkeeni.

Ilolla luin joku aika sitten, että Kotkan asuntojen yksi talo Hovinsaarella remontoidaan yhteistyössä paikallisen koulutuskuntayhtymän Ekamin kanssa, vaikka se viekin vähän enemmän aikaa. Opiskelija oppivat oikeassa kohteessa todella paljon, ja se voi olla kyseisen koulutushaaran  vetovoimatekijäkin seuraavina vuosia. Samalla kohteeseen tehdään sellaisia muutostöitä, että kaksiot muuten kolmioiksi. Järkevää  kehitystä. Moni haluaa nykyään useamman pienen huoneen asunnon kuin tilavan kaksion. Kolmio on monessa elämäntilanteessa sopiva asumismuoto.

Järkevällä kaavoittamisella voidaan luoda asumismahdollisuuksia erilaisissa sijainneissa eikä vain kalliissa uusissa omistusasunnoissa. Ilolla luin vähän aikaa sitten Viirinkallioon suunnitellusta asumisosuuskunta-asumisesta Kymensuu-lehdestä:

"Asumisosuuskunta on vuokra- ja omistusasumisen välimuoto. Asuminen muistuttaa asumisoikeusasumista, mutta asumisosuuskunnassa talon omistaa osuuskunta itse ja asumisesta maksettavalla vuokralla lyhennetään yhteistä lainaa sekä ylläpidetään ja kehitetään omaa kotitaloa. Asukkaat ovat siis samanaikaisesti omistajia, vuokranantajia ja vuokralaisia. Osuuskunta-asumisessa korostuvat yhteisöllisyys, maltilliset asumiskustannukset ja mahdollisuus vaikuttaa omaan asumiseen vuokra-asumista enemmän."

On usein tärkeää mahdollisuus vaikuttaa asioihin omassa elämässä ja kuulua yhteisöön, ja näitä asioita tarjoaa asumisosuuskunta. Ei ole mitenkään merkityksetöntä, missä asuu ja elää. Koti on myös usein monen asian lähtökohta. Muita ongelmia voi olla vaikea tai jopa mahdoton lähteä purkamaan, jos henkilö on asunnoton. Pitää keskittyä koko ajan siihen, missä nukkuu seuraavan yön ja se vie voimavarat kaikesta muusta. On tärkeää, että yhteiskunta löytää koteja myös kodittomille ei ole kenenkään etu, että ihmisiä asuu kadulla eikä se ole inhimillistä.

Taustalla itse maalaamani pinkki voimaseinä.

Minulle on tärkeää, että on kodikas, omannäköinen koti, minne palata työpäivien jälkeen, ja missä lapsi viihtyy ja meillä kummallakin on turvallista sekä tilaa rakkaille kissoille. Uskon, että moni muukin arvostaa näitä samoja asioita. Turvallinen koti pitäisi olla kaikkien perusoikeus. Turvallisuuden tunteeseen voi vaikuttaa asuinalue tai se, koska alaovet menevät kiinni. Joku ajattelee, että näillä ei ole väliä, mutta jollekin asia voi olla isompi kuin uskotkaan.

Hilda-kissa.

Mummo-kissa.

Koti on monen elämän kiintopiste ja turvapaikka. Sen pitää olla paikka, minne aikuisen sekä lapsen on mukava palata töiden/koulun jälkeen. Ei sen tarvitse olla luksusta, vaan siedettävä ja inhimillinen.

Uhkana näennäisdemokratia?

Demokratia ja vaikuttaminen ovat olleet kaukana monista lähipiirini ystävistä, vaikka he ovat olleetkin valveutuneita. Heidän kohdallaan usko demokratiaan ja vaikuttamiseen on teininä hiipunut. Usein he ihmettelivät, miksi minä jaksoin haluta ja kuulua oppilaskunnan hallitukseen. He kuitenkin äänestävät, mutta ovat myös korkeasti korkeakoulutettuja. Huolestuttavaa on, mitä tarkoittavat alempi koulutustaso ja huonompi sosioekonominen asema äänestysaktiivisuudelle.

Akatemiatutkija Hanna Wass sanoo Suomi 100 -demokratiaviikkojen esityksessään Helsingissä, että jos nuori ei saa 2. asteen koulutuspaikkaa heti peruskoulun jälkeen, niin se vaikuttaa suoraan hänen äänestysasteeseen. Lisäksi Wass toteaa, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa myös äänestämiseen, niin voidaan hyvin pohtia, että mitä tämä tarkoittaa nuoren tulevaisuuden kannalta. Kärjistettynä, nuori, jonka vanhemmat eivät ole koskaan äänestäneet, ja ovat kouluttamattomia, tulee hyvin epätodennäköisesti itse tulevaisuudessa äänestämään.

Wass myös toteaa, että tällä hetkellä korkeasti koulutettujen nuorien äänestysaste on noussut. Tärkeää, että korkeasti koulutetut nuoret äänestävät, mutta jos samaan aikaan matalasti koulutettujen nuorten äänestysaste laskee, niin tuleeko demokratia tulevaisuudessa vääristymään vai onko se jo peruuttamattomasti vääristynyt? Onko poliittisen osallistuminen eriytyminen nykyhetken isoja haasteita? Voiko se johtaa yhteiskunnan entistä pahempaan eriarvoistumiseen?

Samaan aikaan, kun äänestysaktiivisuus laskee, niin on huomattavissa muunlaisen kansalaisaktiivisuuden nousua. Ihmiset menevät erilaisten asioiden taakse. Professori Laura Kolbe viittaa asiaan ”Pärjäävätkö demokratiat maailmassa?” seminaarissa kertoen, että puolueiden tilalle on tullut ”intressiryhmiä”. Ihmiset menevät helposti yhteisen päämäärän tai tavoitteen taakse.

Intressiryhmien ja joukkojen toimintaa demokratian kentillä tukevat kansalaisaloitteet, joita kuka vaan voi tehdä, kun tarpeeksi nimiä saadaan kerättyä tietyn asian taakse. Tämä on mielestäni tärkeä ja merkityksellinen vaikuttamisen muoto. Isot kokonaisuudet voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä ja niihin on vaikea tarttua, mutta yksittäisistä asioista on jokaisen helpompi muodostaa mielipide: puolesta tai vastaan. Tämä madaltaa kynnystä allekirjoittaa itselle tärkeä kansalaisaloite ja sitä kautta olla mukana vaikuttamassa yhteiskunnan muutokseen.

Koulutuksella voidaan vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen, niin ei voi olla painottamatta koulutuksen tärkeyttä demokratian säilymisen kannalta. Missä vaiheessa voidaan katsoa äänestysprosentin olevan niin alhaalla, että demokratia on vain näennäisdemokratiaa?

Tällä hetkellä puolueet taistelevat vallan markkina-asemasta. Niin harva kuuluu puolueisiin, että puolueet käyvät jatkuvaa markkinataistelua asemasta politiikan kentällä. Valitettavasti monesti puolueet vaikuttavat niin samankaltaisilta keskenään, että niihin on vaikea tarttua. Juuri vähän aikaa sitten kuulin ystäväni liittyneen puolueeseen sen takia, että ”viimeiset neljä vuotta olivat niin kauheat” ja ”jos en muuta tee niin autan puoluetta maksamalla jäsenmaksun”. Onko suomalaisella demokratialla pohdinnan paikka, kun puolueisiin liitytään lähinnä negatiivisten asioiden takia protestiksi toisille puolueille ja toisaalta jotkut äänioikeutetut ovat syrjäytyneet äänestämisen kulttuurista?