Akatemiatutkija Hanna Wass sanoo Suomi 100 -demokratiaviikkojen esityksessään Helsingissä, että jos nuori ei saa 2. asteen koulutuspaikkaa heti peruskoulun jälkeen, niin se vaikuttaa suoraan hänen äänestysasteeseen. Lisäksi Wass toteaa, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa myös äänestämiseen, niin voidaan hyvin pohtia, että mitä tämä tarkoittaa nuoren tulevaisuuden kannalta. Kärjistettynä, nuori, jonka vanhemmat eivät ole koskaan äänestäneet, ja ovat kouluttamattomia, tulee hyvin epätodennäköisesti itse tulevaisuudessa äänestämään.
Wass myös toteaa, että tällä hetkellä korkeasti koulutettujen nuorien äänestysaste on noussut. Tärkeää, että korkeasti koulutetut nuoret äänestävät, mutta jos samaan aikaan matalasti koulutettujen nuorten äänestysaste laskee, niin tuleeko demokratia tulevaisuudessa vääristymään vai onko se jo peruuttamattomasti vääristynyt? Onko poliittisen osallistuminen eriytyminen nykyhetken isoja haasteita? Voiko se johtaa yhteiskunnan entistä pahempaan eriarvoistumiseen?
Samaan aikaan, kun äänestysaktiivisuus laskee, niin on huomattavissa muunlaisen kansalaisaktiivisuuden nousua. Ihmiset menevät erilaisten asioiden taakse. Professori Laura Kolbe viittaa asiaan ”Pärjäävätkö demokratiat maailmassa?” seminaarissa kertoen, että puolueiden tilalle on tullut ”intressiryhmiä”. Ihmiset menevät helposti yhteisen päämäärän tai tavoitteen taakse.
Intressiryhmien ja joukkojen toimintaa demokratian kentillä tukevat kansalaisaloitteet, joita kuka vaan voi tehdä, kun tarpeeksi nimiä saadaan kerättyä tietyn asian taakse. Tämä on mielestäni tärkeä ja merkityksellinen vaikuttamisen muoto. Isot kokonaisuudet voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä ja niihin on vaikea tarttua, mutta yksittäisistä asioista on jokaisen helpompi muodostaa mielipide: puolesta tai vastaan. Tämä madaltaa kynnystä allekirjoittaa itselle tärkeä kansalaisaloite ja sitä kautta olla mukana vaikuttamassa yhteiskunnan muutokseen.
Koulutuksella voidaan vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen, niin ei voi olla painottamatta koulutuksen tärkeyttä demokratian säilymisen kannalta. Missä vaiheessa voidaan katsoa äänestysprosentin olevan niin alhaalla, että demokratia on vain näennäisdemokratiaa?
Tällä hetkellä puolueet taistelevat vallan markkina-asemasta. Niin harva kuuluu puolueisiin, että puolueet käyvät jatkuvaa markkinataistelua asemasta politiikan kentällä. Valitettavasti monesti puolueet vaikuttavat niin samankaltaisilta keskenään, että niihin on vaikea tarttua. Juuri vähän aikaa sitten kuulin ystäväni liittyneen puolueeseen sen takia, että ”viimeiset neljä vuotta olivat niin kauheat” ja ”jos en muuta tee niin autan puoluetta maksamalla jäsenmaksun”. Onko suomalaisella demokratialla pohdinnan paikka, kun puolueisiin liitytään lähinnä negatiivisten asioiden takia protestiksi toisille puolueille ja toisaalta jotkut äänioikeutetut ovat syrjäytyneet äänestämisen kulttuurista?
