Miksi olen ehdolla kuntavaaleissa?

Keväällä 2021 käydään kuntavaalit. Olen Kotkassa ehdolla. Viime kuntavaaleissa olin ehdolla demareiden listalla sitoumattomana, nyt demareiden jäsenenä. Haluan edelleen edistää tavallisten ihmisten asioita ja kertoa arjesta mitä koetaan. Minulla on kyky nähdä asioita, missä on epäkohtia ja tarttua niihin rakentavasti. Mietin, että miten mitäkin asioita voisi muuttaa. Minusta on turha sanoa, että tämä on huonosti, jos ei ole ehdotusta, että miten se ehkä voisi olla paremmin. Kehittämisehdotusten pitäisi olla konkreettisia tai ainakin kertoa tavoite, mihin pyritään.

Olen nyt 39-vuotias kotkalainen nainen. En nuori, enkä vanha. Minulla 12-vuotias poika, jonka äitinä olen joutunut monenlaisiin käänteisiin, jotka ovat opettaneet minulle myös paljon palveluverkostosta. Työni kautta tunnen nuorten palveluverostoa. Kannan myös erityistä huolta siitä, että lapset ja nuoret saavat elämässään yhtäläisen mahdollisuuden olla hyviä siinä, mitä ovat eikä yhteiskunta hylkää heitä.

Olen tällä hetkellä Kotkan kaupungin elinvoimalautakunnan jäsen, Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen sekä Mikkelin hiippakunnan kirkolliskokousedustaja sekä Maretariumin hallituksen jäsen.

Jos haluat tukea kuntavaalityötäni, niin voit laittaa yksityisviestin tämän sivun kautta. Tai jos sinulla on ajatuksia, että mitä asioita Kotkassa pitäisi edistää. Kuljen useimmiten vaelluskengät jalassa ja harvemmin jakkupuvuissa, mutta seuraan silti kunnallista päätöksentekoa tarkasti. Toivon olevani lähellä kaikenlaisia ihmisiä ja helposti lähestyttävissä.

Asuminen ja koti ovat tärkeitä arjen asioita

Itse toivon, että kuntavaaleissa olisi mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ihmisiä ehdolla erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Moni miettii varmasti riittääkö aika ja riittäkö into? Varmasti riittää, jos on motivaatiota. Eikä minusta pitäisi myöskään vaatia itseltään liikoja; suurimmalla osalla on myös muita velvollisuuksia kuin kuntapolitiikka ja luottamustehtävät. On usein työ, perhe tai parisuhde tai kaikki niistä. Toivottavasti ehdolle asettuu myös yksinasuvia, sillä yksinasuvien talouksia on paljon.

On tärkeää, että kaikille on paikkoja, missä asua kohtuuhintaisesta. SDP:n kuntavaaliohjelmassa lukee:

"Asuinalueiden eriytymistä ja eriarvoistumista on estettävä. Keskeinen keino asuinalueiden eriytymisen estämisessä on sosiaalisten erojen kaventaminen. Myös lähiöiden kehittämiseen, palveluiden parantamiseen ja arjen turvallisuuteen on panostettava."

Kotkassakin on alueita, missä tämä on vahvasti huomioitava. Eikä ole niin sanottua, että tällainen lähes 40-vuotias yhden lapsen äitikään tuosta noin vaan Kotkassa löytää kohtuuhintaista asumismuotoa itselleen ja 12-vuotiaalle lapselleen. Vuoden se vei, että löytyi hyvä paikka ja mahdollinen ratkaisu. Lähdin liikkeelle uuden vuokra-asunnon etsinnästä; ne kaikki olivat kuukausikuluiltaan silloista paljon kalliimpia. Ei järkeä muuttaa.

Viime syksynä aloin etsimään omistusasuntoa, mihin olisi varaa eikä se nostaisi asumiskuluja. Sellainen löydettiin. Saattoi olla hiukan onnea ja tuuria matkassa. Sain tingittyä vähän hintaa ja vastike oli siedettävä, ja asunto kelpasi myös pankille. Pankille ei olisi kelvannut asunto, missä olisi ihan kohta puoliin tulossa putkiremontti ja niitä taloja on paljon Karhulan alueella tai sitten osassa vastikkeet pilvissä; jopa isompia kuin vuokra minun aiemmassa vuokrakolmiossa. (Vuokrakolmiossa oli lapsen kasvaessa meille toimimaton pohjaratkaisu.)

Nyt asutaan Karhulan keskustan lähellä osake-kolmiossa, jossa löytyy ovet makkareista; on parveke ja vaatehuone. Sauna-haaveesta jouduin luopumaan, mutta tärkeintä oli sijainti lapsen liikkumista ajatellen ja saada säilytystilaa ja toinen oikea makuuhuone sekä astianpesukoneen paikka. Iso makuuhuone mahdollisti myös työpisteen sijoittamisen omaan makuuhuoneeseeni. En siis asu missään modernissa, uudessa luksusasunnossa, vaan vanhassa ja kodikkaassa pienessä kerrostalossa. 

Istun kirjoittamassa tätä tekstiä asuntoni parvekkeella, ja kuuntelen lähellä olevien liikennevalojen piippausta ja lintujen laulua sekä silmäilen välillä led-myrskylyhdyn lämmintä valoa tiedostaen, että tähän kaikilla ei ole varaa eikä mahdollisuutta. Minullakin oli lähellä, että tämä olisi jäänyt vain haaveeksi, vaikka minulla on vakituinen työpaikka kaupungilla. Voisi kuvitella, että työnantajatahoani pidetään luotettavana, mutta ehkä sekin on minullakin entisaikojen oletusta. Asuntopolitiikan pitäisi olla sellaista, että jokaisella työssäkäyvällä olisi mahdollista jonkinlaiseen omistusasuntoon ilman älyttömiä säästöjä. Ei pystytä muuten edes pitämään nykyistä asuntokantaa kunnossa tai sitten meillä on kohta väestönosa, jolla on kymmeniä asuntoja vuokralla ja suurin osa meistä asuu vuokra-asunnoissa.

Parvekkeeni.

Ilolla luin joku aika sitten, että Kotkan asuntojen yksi talo Hovinsaarella remontoidaan yhteistyössä paikallisen koulutuskuntayhtymän Ekamin kanssa, vaikka se viekin vähän enemmän aikaa. Opiskelija oppivat oikeassa kohteessa todella paljon, ja se voi olla kyseisen koulutushaaran  vetovoimatekijäkin seuraavina vuosia. Samalla kohteeseen tehdään sellaisia muutostöitä, että kaksiot muuten kolmioiksi. Järkevää  kehitystä. Moni haluaa nykyään useamman pienen huoneen asunnon kuin tilavan kaksion. Kolmio on monessa elämäntilanteessa sopiva asumismuoto.

Järkevällä kaavoittamisella voidaan luoda asumismahdollisuuksia erilaisissa sijainneissa eikä vain kalliissa uusissa omistusasunnoissa. Ilolla luin vähän aikaa sitten Viirinkallioon suunnitellusta asumisosuuskunta-asumisesta Kymensuu-lehdestä:

"Asumisosuuskunta on vuokra- ja omistusasumisen välimuoto. Asuminen muistuttaa asumisoikeusasumista, mutta asumisosuuskunnassa talon omistaa osuuskunta itse ja asumisesta maksettavalla vuokralla lyhennetään yhteistä lainaa sekä ylläpidetään ja kehitetään omaa kotitaloa. Asukkaat ovat siis samanaikaisesti omistajia, vuokranantajia ja vuokralaisia. Osuuskunta-asumisessa korostuvat yhteisöllisyys, maltilliset asumiskustannukset ja mahdollisuus vaikuttaa omaan asumiseen vuokra-asumista enemmän."

On usein tärkeää mahdollisuus vaikuttaa asioihin omassa elämässä ja kuulua yhteisöön, ja näitä asioita tarjoaa asumisosuuskunta. Ei ole mitenkään merkityksetöntä, missä asuu ja elää. Koti on myös usein monen asian lähtökohta. Muita ongelmia voi olla vaikea tai jopa mahdoton lähteä purkamaan, jos henkilö on asunnoton. Pitää keskittyä koko ajan siihen, missä nukkuu seuraavan yön ja se vie voimavarat kaikesta muusta. On tärkeää, että yhteiskunta löytää koteja myös kodittomille ei ole kenenkään etu, että ihmisiä asuu kadulla eikä se ole inhimillistä.

Taustalla itse maalaamani pinkki voimaseinä.

Minulle on tärkeää, että on kodikas, omannäköinen koti, minne palata työpäivien jälkeen, ja missä lapsi viihtyy ja meillä kummallakin on turvallista sekä tilaa rakkaille kissoille. Uskon, että moni muukin arvostaa näitä samoja asioita. Turvallinen koti pitäisi olla kaikkien perusoikeus. Turvallisuuden tunteeseen voi vaikuttaa asuinalue tai se, koska alaovet menevät kiinni. Joku ajattelee, että näillä ei ole väliä, mutta jollekin asia voi olla isompi kuin uskotkaan.

Hilda-kissa.

Mummo-kissa.

Koti on monen elämän kiintopiste ja turvapaikka. Sen pitää olla paikka, minne aikuisen sekä lapsen on mukava palata töiden/koulun jälkeen. Ei sen tarvitse olla luksusta, vaan siedettävä ja inhimillinen.

Seurakuntavaalit - Seurakuntavaalitavoitteita

Kotka-Kymin seurakuntademareiden seurakuntavaalien tavoitteet löytyvät täältä.

Yhteisiä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, yhteisvastuu, suvaitsevaisuus ja osallisuus. Kotka-Kymin seurakuntademareiden listalla olevat Elina Havukainen (nro 68), Pirjo Hellgren (nro 69), Minni Kuisma (nro 74), Galina Mikhaylova (nro 76) (sit.), Eva Pukkila (nro 79) (sit.) ja Kirsi Rasanen (nro 80) ovat nostaneet omiksi tavoittteekseen vielä vähän tiiviimmän listan koko ryhmälle tärkeitä tavoitteita.

Meille tärkeitä tavoitteita seurakuntavaaleissa ovat:

• Uudistamme kirkkoa elämään ajassa
• Pidämme kaikista huolta -emme jätä ketään yksin
• Pidämme huolen ympäristöstä
  
• Tuemme erilaisuutta -jokainen ihminen on arvokas omana
• itsenään
• Pidämme kirkot ja toimitilat avoimina kaikille
• Olemme lähellä ihmistä
• Tarjoamme tukea ja toimintaa eri elämänvaiheisiin
• Autamme hädänalaisia
• Mahdollistamme kaikkien osallistumisen, varallisuudesta
• riippumatta
• Luomme yhteyttä kulttuurin keinoin
• Mahdollistamme tuen lapsiperheille sekä
• varmistamme nuoriso- ja erityisnuorisotyön resurssit
• Huolehdimme vanhusten ja erityisryhmien tuesta ja
• turvallisuudesta

Kuvassa (vasemmalta) Galina Mikhaylova (sit.), Pirjo Hellgren, Elina Havukainen, Minni Kuisma ja Kirsi Rasanen

Yhteisen esitteemme ja numeromme näet täältä. Meidät löytää seurakuntavaalikoneesta, jonka löydät täältä.

Nuori kaipaa kohtaamista

Olen tehnyt suurimman osan työurastani nuorten parissa, kunnassa tai järjestössä. Jokaiseen työtehtävään on olennaisesti kuulunut se, että annetaan nuorille mahdollisuuksia ja mahdollisestetaan erilaisia eteenpäinvieviä asioita. Partiossa jopa puhutaan aikuisista nuorten toiminnan mahdollistajina. Mielestäni termiä voisi käyttää enemmänkin. Kotkassa on nuorten asioissa hyvin se, että nuorille luodaan mahdollisuuksia ja heitä pyritään kuulemaan. Työ ei missään nimessä ole maalissa, mutta suunta on hyvä.

Nuoret, opinnoista tipahtaminen ja työttömyys ovat näytelleet jo pitkään Kotkassa isoa osaa ja näyttelevät vieläkin. Onneksi Kotkassa menneiden vuosien aikana tätäkin asiaa varten on rakentunut verkostoa: ensin tulivat etsivät nuorisotyöntekijät, jotka saavat ilmoituksia nuorista, jotka ovat putoamassa verkosta. Verkkoa on vahvistunut Ohjaamo Kotka ja sen luomat verkostot. Moniammatillinen työ ja verkostot ovat nykypäivää monessa asiassa, mutta nuorisotyössä ja nuorten kanssa toimisessa ne ovat enemmän kuin elintärkeitä. Yhdessä saadaan aikaa enemmän. Nuoristotyö on onneksi jo useamman vuoden ollut ulkona nuorisotaloista, ja nuorisotyön laatutavoitteetkin ohjaavat toimimaan myös nuorisotilojen ulkoupuolella yhteistyössä muiden toimijoiden sekä vanhempien kanssa.

Voi olla verkostoja, voi olla moniammatillista toimintaa, mutta tuloksia ei synny ellei nuoria kohdata. Kohtaaminen vie aikaa ja se on taattava. Jos kukaan ei kohtaa nuorta eikä kuuntele, niin nuori ei tule koskaan kuulluksi. Jo yksi kerta, kun nuori tulee kuulluksi voi olla käänteentekevä: luottamuksen jyvä on kylvetty. Nuorisotyö kohtaa nuoria mm. nuorisotiloilla, koulussa ja Pasaatissa sekä tapahtumissa. Ennalta ehkäisevä työ kuten nuorisotyö tulee jäämään tulevissa uudistuksissa kuntien vastuulle, ja on tärkeää panostaa siihen. Koko minun muistini ajan on puhuttu syrjäytyvistä nuorista ja niiden hinnasta, aihe ei ole uusia eikä vanhentunutkaan. Järkevää polittikkkaa on antaa nuorisotyölle Kotkassa riittävät resurssit, jotta nuorisotyö ehtii kohdata ja nähdä nuoren.

Kirjoitus julkaistu alunperin Kotkan sosiaalidemokraattisen kunnallisjärjestön ja puolueosastojen yhteisessä jäsenkirjeessä huhtikuussa 2018 lyhennettynä, ilman ensimmäistä kappaletta.

Elinvoima - Mitä se on?

Elinvoimalautakunnan tehtävä on kuvattu Kotkan kaupungin hallintosäännössä seuraavasti: "Elinvoimalautakunnan erityisenä tehtävänä on vastata kaupungin vetovoiman kehittämisestä. Lautakunta edistää elinkeinopalvelujen kehittämistä, huolehtii kaupungin toimivista yhteyksistä elinkeinoelämään sekä vastaa osaltaan seudun kehitykseen ja  edunvalvontaan liittyvistä asioista. Lautakunta vastaa kaupunkistrategian ja elinkeinostrategian valmistelusta. Lautakunnan tehtävänä on vastata kulttuuritoiminnan ja tapahtumien sekä museo- ja kirjastopalveluiden järjestämisestä.”

Lisäksi elinvoimalautakunnan alle liittyy viestintäasioita, ja koko toimikauden ajan ollaan seurattu ja puhuttu Kotkan nettisivujen uudistusprosessia. Olemme myös konkreettisesti tutustuneet sivupohjan ideaan kuntien osalta, joissa sama: Turku ja sekä Varkauden vastaavan formaatin beta-versioon eli kehitysversioon, mikä ei ole vielä korvannut nykyistä sivustoa. Kotkalla on tarkoitus olla uudet nettisivut viimeistään 1.1.2019.

Näiden elinvoimalautakunnan alkumetrien aikana ollaan puhuttu paljon elinvoimasta: Mitä se on? Mistä se tulee? Minusta tiivistettynä elinvoima on pieni pala positiivisuutta, työpaikkoja, ripaus kulttuuria, hyviä uutisia ja uusien mahdollisuuksien luomista.

Elinvoimaan kuuluvan kirjaston puolelta on meneillään Karhulan kirjaston muutto väistötiloihin, joka alkaa olla loppusuoralla. Tätä kirjoitusta tehdessäni kirjaston väistötilaa remontoidaan, ja kohta  Karhulan kirjasto aukeaa uudessa paikassa.  Lisäksi terveyskioski on hypännyt kirjastoauto Ilonan kyytiin! Kirjastoautossa oli jo syksyllä rokotuksia, ja nyt joka kuukausi yhden viikon ajan terveyskioski kiertää kirjastoauto Ilonan mukana. Mahtava lähipalvelu.

Elinvoimalautakunnassa ollaan kuultuu Merikotkasta – meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskuksesta, jolla on monenlaisia kehitysprojekteja. Arvostan. Lisäksi ollaan kuultu Cursorin esittely syksyllä ja uuden toimitusjohtajan esittäytyminen heti alkuvuodesta. Näissä tapaamisissa yrityksiä ja elinkeinoasioita on vahvasti puitu. Mitä on tehty ja erityisesti  mitä pitäisi tehdä Kotkan ja Kotkan yritystoiminnan hyväksi.

Elinvoimalautakunnalle on laaditty tiekartta, joka löytyy täältä.

Taustalla on myös ja keskusteluissa usein esiintynyt sana innovatiivisuus ja innovaatiot. Niitä täällä tarvitaan. Osaaminen ja uudet yritysidat sekä star-upit ovat tärkeitä, niitä tarvitaan!

Kirjoitus julkaistu alunperin Länsi-Kotkan Sosiaalidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n jäsenkirjeessä 1/2018.

Mielenkiintoinen vuosi 2017

Helmikuussa 2017 asetuin ehdolle kuntavaaleihin.  Siitä alkoi myös tämä blogi ja keltanokan työntyminen mukaan politiikkaan. Vaikuttaminen minulle tosiaan on ollut tuttua jo ennen osallisuuskasvatuksen aikoja, mutta varsinaiseen politiikkaan astuin vasta tänä vuonna.

Kaikki alkoi vaalikampanjasta, josta voi lukea "Tie ehdokkuuteen" -bloggauksesta. Mutta mitä tapahtui sen jälkeen. Vaalit olivat vasta polun alku.

Vappuna 2017 Sibeliuksenpuistossa.

Vaalien jälkeen päätin, että demarit ovat minua varten ja minut hyväksyttiin Länsi-Kotkan sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen jäseneksi. "Länkkärit" ovat ottaneet minut avosylin vastaan ja arvostaneet minua. Olen häkeltyneen kiitollinen mm. puheenjohtaja Jorma Korpelalle sekä monelle muulle johtokunnan jäsenelle. Mieleen painui myös toukokuussa vietetyt Länsi-Kotkan 100-vuotisjuhlat Tiutisen työväentalolla, jonne ehdin kuin ehdinkin suoraan Kotka Trailin 6 km:n polkujuoksun jälkeen. Hengitys sentään ehti tasaantua ennen juhlia, jossa sain kukittaa pitkäaikaisia jäseniä.

Vaalien jälkeen seurasi vaihe, jolloin tutustuin jälleen uusiin ihmisiin, etenkin Länsisi-Kotkassa vaikuttaviin. Lopputulemana vahvistui jäsenyys elinvoimalautakunnassa ja hyvinvointilautakunnan varajäsenyys sekä Maretariumin hallituksen jäsenyys. Elinvoimalautakuntaan halusin johtuen siitä, että sen alle kuuluvat seuraavat asiat:

"Elinvoimalautakunnan erityisenä tehtävänä on vastata kaupungin vetovoiman kehittämisestä. Lautakunta edistää elinkeinopalvelujen kehittämistä, huolehtii kaupungin toimivista yhteyksistä elinkeinoelämään sekä vastaa osaltaan seudun kehitykseen ja edunvalvontaan liittyvistä asioista. Lautakunta vastaa kaupunkistrategian ja elinkeinostrategian valmistelusta."
(Kotkan kaupungin hallintosääntö, hyväksytty 10.4.2017 Kotkan kaupungivaltuustossa, s. 19)

Elinvoimalautakunnassa minut valittiin "lautakuntakummiksi" Tiialle ja Piialle. Mahtavia nuorisovaltuuston jäseniä, ja mukavia keskusteluja yhteisessä whatsapp-ryhmässä, jonka heti valinnnan jälkeen perustin yhteydenpitoa varten. Uskoisin olleeni hyvin saavutettavissa näille nuorille. Tämä on ollut minulle tärkeä asia!

Pojan kanssa "Yhdessä" -perhetapahtumassa Jokipuistossa.

Syksyllä jatkettiin kokousten merkeissä sekä muutoin asioihin perehtymistä, tehtiin mm. Elinvoimalautakunnan tiekarttaa. Länsi-Kotka järjesti yhdessä Karhulan yhdistyksen kanssa perhetapahtuman, mikä kärsi huonosta säästä, mutta muutoin olisi ollut varsin onnistunut.

Länsi-Kotkan demarit kutsuivat kehitysjohtaja Terhi Lindholmin mukaan elinvoiman keskusteluiltaan, missä itse olin päävastuuhenkilönä. Mukaan pyydetttin myös Olli Lehtonen, jonka osaaminen näissä asioissa on arvostettavaa. Ilta oli varsin onnistunut, ja järjestettiin Karhuvuoren uudessa koulussa, mistä myös nuokkari, kirjasto ja yhteiskäyttötiloja löytyy.

Vuoden 2017 lopussa minut valittiin Länsi-Kotkan demarien varapuheenjohtajaksi vuodelle 2018. Sitä ennen  minut valittiin Kaakkois-Suomen demarien piirihallituksen varajäseneksi vuosille 2018-2019. "Länkkäreiden" varapuheenjohtajuus sekä piirihallituksen varajäsenyys ovat innostavia tehtäviä, ja aion Kotkan asioiden lisäksi aidosti perehtyä ja paneutua myös piirin alueen asioihin.

Kotkan elinvoimalautakunnan demarit.

Vuosi 2018 näyttää mukavan haasteelliselta ja pääsen myös Kymenlaakson elämäntapahyhdistyksen  Kelo ry:n puheenjohtajuuden kautta mahdollistamaan ennaltaehkäisevää työtä Kotkassa ja lähiseudulla.

Vielä lopuksi täytyy sanoa, että käytin aika monta puheenvuoroa elinvoimalautakunnan kokouksissa, koska en ole hiljaa, jos minulla on sanottavaa kommentoitavaa. Jos ei päätöksen tekohetkellä tuo näkemyksiään esille, niin on aika turha jälkeenpäinkään nurista. Tällä ajatuksella jatkan vuonna 2018: puhun enkä vaikene.

Tie ehdokkuuteen

Moni on kysynyt, minkälaista oli kampanjoida, millaista on asettua ehdolle..?

Tässä minun tieni tähän, ja hiukan keltanokan pohdintaa asiasta.

Itse olin yhteiskunnallisista asioista jo 9-luokalla peruskoulussa niin kiinnostunut, että tiesin sitä kautta, miten ehdolle pääsee ja kuinka vaalien tulos ratkaistaan. Kampanjamatkan varrella huomasin, että tämä asia ei ole kaikille selvä. Minulla ehdolle asettuminen on muhinut enemmän ja vähemmän pinnalle varmaan siitä noin 15-vuotiaasta asti, ellei jo aiemmin. Keskityin kuitenkin silloin oppilakuntatoimintaan ja partioon, joten sillon en tehnyt vielä valintoja mihinkään suuntaan.

Teini-iän ja aikuisuuden alkutaipaleen aikana oli monia syitä, miksi ehdokkuus ja Kotkan politiikka ei ollut ajankohtaista. Opiskelin muualla (vaikka olinkin kirjoilla Kotkassa) ja loppujen lopuksi työtkin veivät Kuopioon joksikin aikaa. Sitten syntyi nyt 8-vuotiaaksi kasvanut poika, joka vei ajatukset vähäksi aikaa muualle. Työelämään palasin jo ennen kuin poika oli 2 vuotta, mutta silloin aloin tekemään Pyhtään nuoriso- ja liikuntasihteerin tehtäviä, ja kun olin ollut sijaisuuteen valittaessa "väritön", niin ei ollut minusta oikein sinä aikana miettiä poliittisia pyrkimyksiä työkunnan naapurikaupungissa. Ehkä ongelmaa ei olisi ollut, mutta ajattelen aina valintojen kokonaisvaikutuksia. (Eri asia, jos olisin jos sijaiseksi valittaessa kantanu jotain väriä, niin se olisi ollut jo valmiiksi tiedossa.)

Kun asetuin ehdolle Kotkan kaupunginvaltuustoon, niin olin työsuhteessa, missä asemani oli työntekijä. Eli työelämän kanssa ristiriitaa ei ollut. Moni on kysynyt, että kysyttiinkö minua ehdolle, ja vastaus on, että ei. Ehdokkuus oli täysin minusta lähtöistä, ja tarjouduin ehdolle. Minulla on tapana toimia, niin kuin hyvältä tuntuu eikä jäädä odottamaan, että "kotoa haetaan". Kotkan Demarit ottivat minut onnekseni ehdokaslistalleen ja siitä käytännössä kampanjamatka alkoi. Heitä pidin ja pidän lähimpänä omaa ajatusmaailmaani.

Miksi ihmeessä asetuin ehdolle, kun ei edes pyydetty? Minulta jopa kysyttiin, että monta kertaa sinua piti kysyä ja aina vastasin, ei kysytty vaan itse halusin ehdolle. Asetuin ehdolle siksi, että näen paljon asioita, jotka häiritisevät minua, joita olisi helppo pienillä asioilla parantaa. Ja siksi, että näen asiat kokonaisuuksina, ja pikkuhiljaa rivien välistä olen ymmärtänyt, että kokonaisuuksien hahmottamiskyky ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi osaan ottaa huomioon nykytekniikan miettiessäni erilaisia ratkaisuja. Enkä nyt varsinaisesti ole koskaan jäänyt hiljaiseksi. Liekö hyve vai pahe...

Kampanjointiin suhtauduin antaumukselle. Piti perustaa tämä blogi, tehdä kuvia tekstillä ja perustaa facebookin tykkäyssivu. Ajattelin, että se on vähintä, "mitä pitää tehdä". Lisäksi aloin heti kyselemään, missä ja milloin olisi suotavaa olla paikalla. Tietysti tori, minne useamman kerran päädyinkin oli perusoletus, mutta tuli sitä oltua aika montaa kertaa myös vaalikahvilassa ja jonkun paikallisen ruokakaupan edessä. Tuli myös aika monta piparia ja kynääkin matkan varrella jaettua.

Blogi ja facebook olivat minulle tuttuja toimintaympäristöjä sekä muutoinkin some, sillä kampanjoin myös Intsagramissa ja Twitterissä jonkun verran. Tori, kahvila ja kaupan edusta olivat minulle toimintaympäristöinä oudompia. Olin tietysti joskus myynyt, vaikka missä paikassa jotakin partion hyväksi, mutta että kampanjoin itseni ja Demareiden puolesta niin se oli uutta. Onneksi Demareiden joukkoon sisään pääsi helposti, ja porukasta löytyi ihailtavaa yhteisöllisyyttä. En tuntenut itseäni outolinnuksi. Kuinka piristävää, kun joitakuita muita ihmisiä kiinnostivat samat asiat kuin minua. Eräälle ystävälleni, joka sanoi ehdokkuudelleni "oho", niin sanoin, että ei tämän nyt pitäisi niin yllättävää olla, kun olen aina puhunut "politiikkaa". Ei sinällään kuulemma, mutta hänen mielestään ehdokkaaksi käyminen on kuin pelitasolla pari tasoa ylemmäs pomppaaminen. Totta varmasti tämäkin.

Kampanjoinnista voin sanoa, että elin sitä vähintään "110 lasissa", ja aina voi jotain tehdä paremmin, mutta tein parhaani. Tein asioita, mihin uskoin. Puhuin asioista, mihin uskoin. Kuuntelin ihmisten asioita ja huolia, ja vastasin niihin parhaani mukaan. Kuulin myös pari asiaa, joista haluan ottaa selvää ja niihin vaikuttaa, vaikka en valituksi tullutkaan. Epäkohdat kaipaavat huomiota ihan rivikuntalaisenkin suusta. Suomi on siitä hieno yhteiskunta, että asioihin voi vaikuttaa tai ainakin tuoda epäkohtia esille puhumalla ja kirjottamalla. Koskaan tietoa ei ole liikaa eikä koskaan ole väärin puhua ja kertoa. Turha valittaa, jos ei kerro kellekään ja yritä edes sitä kautta vaikuttaa..

Tukea sain monelta. Mieletön matka. Kiitos. Ja se vahvistui, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, vaan ainoastaan niitä, mitkä jätetään kysymättä.

Matka jatkunee tavalla tai toisella. Aika näyttää. Kiitos niille, jotka jo nyt minuun uskoivat. "Peli on vasta avattu!"

Yhdistykset ovat kaupungin voimavara, eikä päinvastoin

Välillä tuntuu, että Kotka on jakautunut maantieteellisesti ja henkisesti niin moneen osaan, että ”kotkalaista yhteisöllisyyttä” on vaikea huomata. Yhteen hiileen puhaltamisen henkeä tänne olisi kuitenkin saatava. Yhtenä hienona asiana Kotkaan on saatu Kumppanuustalo Viikari, joka kokoaa useita yhdistyksiä saman katon alle. Yhdistysten kanssa aiemmin työskenneltyäni olen sitä mieltä, että juuri tämän kaltaista toimintaa tarvitaan lisää. Yhteisöllisen näköinen ja kuuloinen on myös ollut Kulttuuritalo Greipin ja Palotornin päiväkodin tilojen ja pihan tulevaisuuden suunnittelu.

Aluksi kaikki yhteinen tuntuu oudolta ja herättää vastarintaa. Pikkuhiljaa kuitenkin huomataan, että meidän ja teidän yhdistyksillä on yhteisiä haasteita esim. talousarviot ja tilinpäätökset. Lisäksi jos yhdistys tarvitsee tilaa kolme kertaa viikossa kahden tunnin ajan, niin onko järkeä, että viidellätoista yhdistyksellä on oma tilansa omassa paikassa muiden siitä tietämättä? Minusta ei ole. Tietenkin on yhdistyksiä, jotka tarvitsevat niitä vähän erikoisempia tiloja ja ne ovat sitten luku erikseen. Suurin osa tarvitsee tilan 5-20 hengelle ja kaapin, missä säilyttää tavaroita sekä helpon käytettävyyden ja saavutettavuuden. Yhteiskäytöllä saadaan tiloille järkevät käyttöasteet ja niihin panostaminen on järkevää.

Yhdistykset lisäävät myös yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos haluamme Kotkasta mukavan paikan asua ja elää niin panostetaan yhdistyksiin ja niiden rikkaaseen kirjoon. Kotkassa on vielä tilaa uusille yhdistyksille ja ideoille, sillä Kotkassa on 16 yhdistystä 1000 asukasta kohden, kun valtakunnan keskiarvo on 23,2.

Kirjoitus julkaistu myös Kymen Sanomissa 12.4.2017 nimellä "Kotkassa olisi tilaa uusille yhdistyksille".

Lapsiperheen arjen haasteisin tottunut ehdokas. Äänestäisitkö minua ymmärtämykseni takia?

Olen lukenut lähiaikoina paljon siitä, että pienten lasten äitejä ei paljon ehdolle asetu. En ihmettele, vaikka kokouksiin osallistumista tuetaan (jos tulee valituksi), niin vaalikampanja on käytävä täysin omin voimin.

Oma poikani on "jo" 8-vuotias ensimmäistä luokkaa käyvä poika. Tämänkin ikäinen poika on vielä otettava huomioon kaikissa menoissa eikä osallistuminen ole aina mahdollista. Lisäksi, kun meidän kuvioissa on 2-vuorotyön aiheuttamat mutkat, niin joka viikko joutuu miettimään, missä ja milloin poika on. Niin kauan kuin poika oli päiväkoti-ikäinen hän oli vuorohoidossa, ja siitä oli paljon apua arjessa. Ensimmäiselle luokalle, kun mennään, niin lapsi on vain koulussa ja iltapäivätoiminnassa, jonne onneksi saatiin paikka, mutta kaikki muu on järjestettävä itse. Tarkoitan tällä nimenomaan hoitoa ilta- ja viikonloppuvuorojen aikaan. Ymmärrän tämän, mutta haasteellista se on.

Minulla on onneksi tukiverkkoja mm. omat vanhemmat ja mummi sekä miesystävä, mutta kaikilla ei ole välttämättä mitään tukiverkkoja ympärillään. Jollakin tavalla kuvio on saatu toimimaan, ensin odotan työvuoroja, sitten mietin ja kyselen, missä ja milloin poika voi olla, kun olen töissä ilta- tai viikonloppuaikaan.

Yritän siis olla niin vahvasti mukana kampanjoinnissa ja tavattavissa, kun pystyn ja kykenen, mutta olen äiti ja minun on varmistettava turvallinen paikka pienelle pojalle ensisijaisesti ja yritettävä varmistaa myös hänen pääsy harrastuksiin.

Osaan siis miettiä yksinhuoltajien ja vuorotyöläisperheiden haasteita. Olen tottunut selviämään hankalista aikatauluista, kun niitä on joka viikko tarjolla. Minulla on tunteen palo hoitaa asiat, mitä alan tekemään hyvin ja perusteellisesti. Jo nyt vaalitapahtumissa olen tavannut upeita ihmisiä ja kuullut liikuttavia tarinoita, ja pistänyt ne korvan taaksen. Toivon, että Kotka olisi jatkossa paikka, josta löytyisi työtä eikä isovanhemmat ja lapsenlapset joutuisi eroamaan vaan siitä syystä, että työt vievät muualle.

Yllä olevan halusin kirjoittaa siksi, että tiedätte, millä taustalla minä mietin asioita ja mitä haasteita lapsiperheen arjessa on ja olen itse kohdannut. (Olen kohdannut myös arjen haasteen: auton hajoaminen ja työpaikan hankala sijainti yhdistettynä 2-vuorotyöhön on lisähaaste juuri nyt. Onneksi työkaverit auttavat, mutta aiemmin töihin lähtö ja myöhemmin työvuorosta palaaminen vie aikaa muusta, mutta töihin on päästävä. Toivon, että siitä huolimatta panokseni riittää, vaikka minulta nyt jäävät ne ehdokaskortit (todennäköisesti) hankkinmatta, kun "autoasia" eli työhön pääsy on jotenkin varmistettava.)

Miksi olen ehdolla Kotkan kaupunginvaltuustoon?

Olen ehdolla ensimmäistä kertaa Kotkan kaupunginvaltuustoon. Miksi? Kotka tarvitsee uusia ajatuksia ja uutta energiaa. Viime keväänä sisuunnuin, kun tajusin, että koulun iltapäivätoimintaan pääsevät lapset valitaan arpomalla eikä tarveperustaisesti. Tämän tyyppisiin epäkohtiin on puututtava eikä annettava asioiden jatkua kuten aina on ollut.

Kotkalla ei ole varaa siihen, että he jotka haluavat tehdä töitä eivät voisi niitä tehdä. Kotkan olisi pyrittävä siihen, että muuttoa harkitsevat perheet eivät käänny ovelta, jos työpaikka/t olisivat perheelle tarjolla.

Jotta Kotkaan saataisiin lisää työpaikkoja olisi yrittäjyyttä ja pieniä yrittäjiä myös tuettava sekä päästävä heidän kanssaan aitoon kumppanuuteen. Kaupungin liian hidas byrokraattinen prosessi ei saa olla este uusien yrityksien syntymiselle tai vanhojen kehittämiselle. Mitä enemmän yrityksiä, ja kehittyviä yrityksiä, sitä enemmän työpaikkoja ja sitä enemmän ihmisiä pois kotisohvalta.

Työ tuo hyvinvointia tarpeellisuuden tunteena, ei pelkästään rahana. Tällä hetkellä 2-vuorotyötä tekevänä 1-luokkalaisen äitinä työnteko on välillä melko haasteellista ja vaatii aikamoisia järjestelyjä, mutta työ ja työnteko ovat minulle siitä huolimatta tärkeitä asioita. Olen kiitollinen siitä, että päiväkoti-iässä lapselle oli mahdollisuus hyvään ja lämpimään vuorohoitoon, joka helpotti suuresti työssäkäyntiä.

Nuoret ja nuorten asiat ovat aina olleet olevat lähellä sydäntäni. Nuorilla on oltava mahdollisuuksia kehittää itseään ja hankkia työkokemusta. On katkaistava kierre, missä työttymyys "peritään vanhemmilta". Jo ensimmäisen työkokemuksen hankkiminen voi olla todella haastavaa ja siitä syystä on tärkeää, että jo kesätyöpaikkoja on tarpeeksi saatavilla.

Tervetuloa seuraamaan ajatuksiani ja kampanjaani!

Kuulen myös mielelläni sinun kommentteja ja mielipiteitä sekä vastaan niihin.