Miksi minua kannattaisi äänestää aluevaaleissa?

Moni tuntuu vielä miettivän äänestääkö ja ketä äänestää?

Kirjoitan nyt, miksi olisin hyvä aluevaltuutettu.

Paneudun päätettäviin asioihin huolella ja teen huomioita asioiden käsittelyissä. Minulla on rohkeutta puhua ja sanoa. Kun kyseessä on uusi hyvinvointialue; tarvitaan kykyä katsoa eteenpäin, pitkälle tulevaisuuteen. Pitää myös tiedostaa, että muutos ei ole kaikille helppo, muutoksessa pitää myös muistaa hyvinvointialueen työntekijät. Hyvinvointialueen organisaatio kehitetään myös ensivaiheessa, ja minulla hyvä kokonaisuuksien hahmotuskyky, josta tässä olisi paljon hyötyä.

Minulla on työni kautta kokemusta ja näkemystä erityisesti nuorten palveluverkoista. Työskentelen Kotkan Ohjaamolle, joka on matalan kynnyksen palvelupiste 15-30-vuotiaille. Siellä kohtaamme aina nuoren kokonaisvaltaisesti. Jos esim. nuorella on talousvaikeuksia, niin lähdemme selvittämään sen hetkistä tilannetta ja miten tilanne jatkossa, pitkällä tähtäimellä voisi nuoren elämässä helpottaa. Välillä tarvitaan avuksi esim. tulevan hyvinvointialueen palveluita aikuissosiaalityötä tai mielenterveys- ja päihdehoitajaa.

On puhuttu paljon siitä, että asiakkaan / avun tarvitsijan pitäisi löytää palvelu yhdestä paikasta eikä juoksuttaa luukulta luukulle. Tulevaisuuden hyvinvointipisteitä, perhekeskuksia tai mikä ikinä onkaan tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen nimi, palveluita pitäisi rakentaa niin, että asiakasta kohdatessa otettaisiin huomioon ihmisen hoito ja avuntarve kokonaisuutena. Moniammatillista työtä pitää kehittää.

Tiedän omasta työstäni, että moniammatillinen työ ja verkostotyö ei ole aina helppoa ja mutkatonta, mutta sille annetut resurssit tuottavat nopeasti tulosta. Hyvinvointialueiden on tehtävä tulevaisuudessa tiivistä yhteistyötä kuntien ennalta ehkäisevän työn kanssa ja oltava osa Ohjaamoiden verkostoja. Ohjaamoissa meillä on mallia ja tutkittua tulosta, miten ne auttavat esim. lyhentämään nuorten työttömyysjaksoja. Joskus täytyy myös ensin ratkoa syitä, työn teon esteitä, jossa kohtaa usein tulevat mukaan palvelut, mitkä tulevaisuudessa ovat hyvinvointialueen vastuulla.

Olen myös hyvä käyttämään erilaisia digijärjestelmiä ja ymmärrän niiden toimivuuden tärkeyden tulevalle hyvinvointialueelle. Esim. kun lähdetään kehittämän eteenpäin digipalveluja ja etävastaanottoja, niin niiden on oltava toimivia asiakkaan kannalta. Lisäksi on erityisen tärkeää, että myös hyvinvointialueiden henkilökunta pystyy käyttämään ohjelmia ja laitteistoja nopeasti ja vakaasti. Ei ole kenenkään etu, että näyttöruutu lataa joka päivä itseään monia minuutteja ja esim. ajanvarauspuhelusta suurin osa kuluu siihen, kun hoitaja saa ajanvarauskirjan auki.

Tunnen myös erityislapsen avuntarvetta, ja siinä palveluverkossa useampi vanhempi on yksin ja eksyksissä eikä välttämättä osaa pyytää ja vaati lapselle ja perheelle kuuluvaa apua. Näin ei edes saisi olla. Lapselle ja lapsen perheelle pitää kertoa avoimesti tarjolla olevista palveluista. Perhettä ei saa jättää yksin. Esim. ahdistuneen lapsen vanhempi voi elää elämänsä pimeintä aikaa, ja sairastua itse masennukseen, jos kukaan ei huolehdi hänestä ja hänen pitäisi huolehtia lapsesta. Minusta tulevaisuudessa näillä perheillä pitäisi olla oma vastuutyöntekijä, joka pitäisi perheen palveluita hallussa, jotta kaikki perheet voimavaroistaan riippumatta saisivat yhdenvertaisia palveluita. Emme saa myöskään unohtaa perheitä, joissa on nepsy-lapsia tai nuoria.

En ole kaupunginvaltuutettu, mutta minulla on silti vahvaa osaamista ja kokemusta vaikuttamistyöstä. Kuulun Kotkan koulutuksen ja kasvatuksen lautakuntaan, ja aiemmalla kaudella olin Kotkan elinvoimalautakunnassa. Olen Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Lisäksi olen kirkolliskokousedustaja (kirkon parlamentin jäsen), jonka kautta pitkät istuntopäivät ovat minulle tuttuja sekä työskentely kirkolliskokouksen hallintovaliokunnassa. Vaikka olen maallikko, niin pärjään hyvin näissä hallintovaliokunnan hallinnon kehityskeskusteluissa. Näkemykseni hallinnon kehittämisestä on käytännön läheinen, ja koen, että myös tätä näkemys uudella hyvinvointialueella tarvitaan. Olen myös hyvä ratkomaan ongelmia ja haasteita, joiksi työssä tulevia mutkia mieluiten kutsun; tätäkin kykyä ja nopeaa reagointia tarvitaan.

Minulla kokemusta myös osallisuuden kehittämisestä esim. nuorisovaltuuston ohjaajana sekä järjestötyöstä. Tästäkin kokemuksesta olisi hyötyä, kun lähetään kehittämään mm. tulevan hyvinvointialueen nuorisovaltuustoja ja muita osallisuuselimiä kuten vammaisneuvostoa.

Äänestyspäätös on sinun käsissäsi. Jos koet, että tuleva hyvinvointialueemme kaipaa tämän kaltaista ihmistä, joka on myös periksiantamaton ja idearikas, niin äänestä 245.

Puheeni "Erityislasten huomioimissa tulevien hyvinvointialueiden päätöksenteossa" piirin kokouksessa

Hyvät toverit ja puheenjohtaja

Iloitsen, että Kymenlaakson aluevaaliohjelmassa on hyvin huomioitu esim. mielenterveyspalvelut, oikea-aikainen hoito ja kotipalvelut.

Kymenlaakson ohjelmassa (piiri kokoukselle esitettävä vaaliohjelma) lukee myös otsikon "Sotepalvelut tuovat turvaa" alla:

Lastensuojelun toimintaedellytyksiä tulee parantaa, jotta perheet saavat oikea-aikaista apua arjen haasteisiin. Kotipalvelua tulee kehittämään vastaamaan asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita.

Haluan nostaa hiukan tätä kohtaa esille. Me emme saa unohtaa Kymenlaaksossa emmekä muissa maakunnissa erityislapsia ja heidän perheitään. Omakohtaisista kokemuksista tiedän, että perheiden on välillä vaikea saada tukea ja erityisesti vanhempien tukea, jos lapsi ei voi hyvin. Esim. nepsy-lasten perheiden kohtaamisessa on paljon parannettavaa. Monet vanhemmat ovat uupuneita, eivätkä aina meinaa jaksaa taistella lastensa puolesta. Minusta hyvinvointiyhteiskunnan pitää tukea lasten vanhempia siinä, että heidän ei tarvitse viikoittain, jopa päivittäin taistella lastensa edun puolesta.

On tärkeää, että perheille löytyy riittävää tukea ja vaikeisiin tilanteisiin reagoidaan nopeasti. On tärkeää, että jatkossakin lasten ja nuorten psykiatrian palveluilla on resursseja jalkautua kouluille ja tukea lasten koulutyötä antamalla tukea koulujen henkilökunnalle.

On myös huomattava, että osassa perheissä kestävä ja järkevä ratkaisu olisi, että vanhempi jäisi kotiin erityislapsen omaishoitajaksi. Tätäkin mallia pitää tukea, eikä vetää kriteereitä liian tiukalle.

Erityislapsen tukeminen hänen kasvupolullaan myös sote- ja terveyspalvelujen suunnalta on tärkeää. Ajoissa tehdyt diagnoosit ja toimintakyvyn tukeminen ovat tulevaisuuden inventointeja. Olemme varmasti kaikki lukeneet, että nuoria jää paljon työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Mielenterveysongelma ei ole aina juuri syy vaan seuraus esim. diagnosoimattomasta ADHD:sta tai muusta autismin kirjon häiriöstä. Onkin jatkossa tärkeää, että diagnoosit tehtäisiin varhaisessa iässä.

Yhteiskunnallisesti on tärkeää, että pidettäisiin kaikki mukana myös työelämässä. Työssäni Ohjaamolla ja ohjaamojen verkostoissa törmään tähän asiaan jatkuvasti: opiskelun ja työn este on juurisyyn hoitamattomuus lapsena tai nuorena. Jatkossa kaikki tarvitaan pitämään yllä yhteistä hyvinvointivaltiotamme. Jos hoidetaan juurisyitä, pidetään aiempaa useampi nuori mukana työelämässä aikuisiällä.

En kuitenkaan ehdota muutoksia ohjemaan, vaan toivon aluevaltuutetuiksi valittavien muistavan tämän asian.

Pidin puheen "Erityislasten huomioimissa tulevien hyvinvointialuieden päätöksenteossa" Kaakkois-Suomen Sosiaalidemokraatien syyskokouksessa 13.11.2021

Miksi olen ehdolla kuntavaaleissa?

Keväällä 2021 käydään kuntavaalit. Olen Kotkassa ehdolla. Viime kuntavaaleissa olin ehdolla demareiden listalla sitoumattomana, nyt demareiden jäsenenä. Haluan edelleen edistää tavallisten ihmisten asioita ja kertoa arjesta mitä koetaan. Minulla on kyky nähdä asioita, missä on epäkohtia ja tarttua niihin rakentavasti. Mietin, että miten mitäkin asioita voisi muuttaa. Minusta on turha sanoa, että tämä on huonosti, jos ei ole ehdotusta, että miten se ehkä voisi olla paremmin. Kehittämisehdotusten pitäisi olla konkreettisia tai ainakin kertoa tavoite, mihin pyritään.

Olen nyt 39-vuotias kotkalainen nainen. En nuori, enkä vanha. Minulla 12-vuotias poika, jonka äitinä olen joutunut monenlaisiin käänteisiin, jotka ovat opettaneet minulle myös paljon palveluverkostosta. Työni kautta tunnen nuorten palveluverostoa. Kannan myös erityistä huolta siitä, että lapset ja nuoret saavat elämässään yhtäläisen mahdollisuuden olla hyviä siinä, mitä ovat eikä yhteiskunta hylkää heitä.

Olen tällä hetkellä Kotkan kaupungin elinvoimalautakunnan jäsen, Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen sekä Mikkelin hiippakunnan kirkolliskokousedustaja sekä Maretariumin hallituksen jäsen.

Jos haluat tukea kuntavaalityötäni, niin voit laittaa yksityisviestin tämän sivun kautta. Tai jos sinulla on ajatuksia, että mitä asioita Kotkassa pitäisi edistää. Kuljen useimmiten vaelluskengät jalassa ja harvemmin jakkupuvuissa, mutta seuraan silti kunnallista päätöksentekoa tarkasti. Toivon olevani lähellä kaikenlaisia ihmisiä ja helposti lähestyttävissä.

Uhkana näennäisdemokratia?

Demokratia ja vaikuttaminen ovat olleet kaukana monista lähipiirini ystävistä, vaikka he ovat olleetkin valveutuneita. Heidän kohdallaan usko demokratiaan ja vaikuttamiseen on teininä hiipunut. Usein he ihmettelivät, miksi minä jaksoin haluta ja kuulua oppilaskunnan hallitukseen. He kuitenkin äänestävät, mutta ovat myös korkeasti korkeakoulutettuja. Huolestuttavaa on, mitä tarkoittavat alempi koulutustaso ja huonompi sosioekonominen asema äänestysaktiivisuudelle.

Akatemiatutkija Hanna Wass sanoo Suomi 100 -demokratiaviikkojen esityksessään Helsingissä, että jos nuori ei saa 2. asteen koulutuspaikkaa heti peruskoulun jälkeen, niin se vaikuttaa suoraan hänen äänestysasteeseen. Lisäksi Wass toteaa, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa myös äänestämiseen, niin voidaan hyvin pohtia, että mitä tämä tarkoittaa nuoren tulevaisuuden kannalta. Kärjistettynä, nuori, jonka vanhemmat eivät ole koskaan äänestäneet, ja ovat kouluttamattomia, tulee hyvin epätodennäköisesti itse tulevaisuudessa äänestämään.

Wass myös toteaa, että tällä hetkellä korkeasti koulutettujen nuorien äänestysaste on noussut. Tärkeää, että korkeasti koulutetut nuoret äänestävät, mutta jos samaan aikaan matalasti koulutettujen nuorten äänestysaste laskee, niin tuleeko demokratia tulevaisuudessa vääristymään vai onko se jo peruuttamattomasti vääristynyt? Onko poliittisen osallistuminen eriytyminen nykyhetken isoja haasteita? Voiko se johtaa yhteiskunnan entistä pahempaan eriarvoistumiseen?

Samaan aikaan, kun äänestysaktiivisuus laskee, niin on huomattavissa muunlaisen kansalaisaktiivisuuden nousua. Ihmiset menevät erilaisten asioiden taakse. Professori Laura Kolbe viittaa asiaan ”Pärjäävätkö demokratiat maailmassa?” seminaarissa kertoen, että puolueiden tilalle on tullut ”intressiryhmiä”. Ihmiset menevät helposti yhteisen päämäärän tai tavoitteen taakse.

Intressiryhmien ja joukkojen toimintaa demokratian kentillä tukevat kansalaisaloitteet, joita kuka vaan voi tehdä, kun tarpeeksi nimiä saadaan kerättyä tietyn asian taakse. Tämä on mielestäni tärkeä ja merkityksellinen vaikuttamisen muoto. Isot kokonaisuudet voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä ja niihin on vaikea tarttua, mutta yksittäisistä asioista on jokaisen helpompi muodostaa mielipide: puolesta tai vastaan. Tämä madaltaa kynnystä allekirjoittaa itselle tärkeä kansalaisaloite ja sitä kautta olla mukana vaikuttamassa yhteiskunnan muutokseen.

Koulutuksella voidaan vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen, niin ei voi olla painottamatta koulutuksen tärkeyttä demokratian säilymisen kannalta. Missä vaiheessa voidaan katsoa äänestysprosentin olevan niin alhaalla, että demokratia on vain näennäisdemokratiaa?

Tällä hetkellä puolueet taistelevat vallan markkina-asemasta. Niin harva kuuluu puolueisiin, että puolueet käyvät jatkuvaa markkinataistelua asemasta politiikan kentällä. Valitettavasti monesti puolueet vaikuttavat niin samankaltaisilta keskenään, että niihin on vaikea tarttua. Juuri vähän aikaa sitten kuulin ystäväni liittyneen puolueeseen sen takia, että ”viimeiset neljä vuotta olivat niin kauheat” ja ”jos en muuta tee niin autan puoluetta maksamalla jäsenmaksun”. Onko suomalaisella demokratialla pohdinnan paikka, kun puolueisiin liitytään lähinnä negatiivisten asioiden takia protestiksi toisille puolueille ja toisaalta jotkut äänioikeutetut ovat syrjäytyneet äänestämisen kulttuurista?

Olen ehdolla seurakuntaavaaleissa

Olen antanut suostumukseni ja kirjoittanut nimeni alle, että olen ehdolla tämän syksyn seurakuntavaaleissa Kotka-Kymin seurakuntademareiden listalla.

Olen aina kuulunut seurakuntaan. Minulle yksi tärkestä asioista on toiminta lapsiperheille. Kun oma poikani oli pieni, niin muistan, kun Boksin avoin perhekeho oli pelastus. Meidän päivärytmiin sopi se, että mentiin, kun ehditään ja nautittiin siellä olosta ja jälkeepäin lapselle hyvät päivunet. Normaalit perhekerhot alkoivat liian aikaisin meille, mutta ovat tärkeää toimintaa kuten myös päivä- ja leikkikerhot.

Lisäksi pidän tärkeänä resursseja lasten kerhotoimintaan, nuorisotyöhön sekä erityisnuorisotyöhön, myöskään leirityötä unohtamatta. Lisäksi tarvitaan sellaisia asioita kuin nyt jo olemassa oleva Meijän keittiö, jonka toivoisin Kotkassa laajentuvan useampaan kaupunginosaan.

Yhteistoiminta seurakunnan ja muiden tahojen kanssa, kuten nyt verkostotyö yleensäkin on hyvin tärkeää! Maahanmuuttajatyössä seurakunnan oma työ ja yhteistyö muiden tahojen kanssa on tärkeää, vapaaehtoistyötä ja suomen kielen kerhoja unohtamatta.

En ole nuori, mutta käsittääkseni nuorentaisin jo omalla iälläni Kotka-Kymin kirkkovaltuustoa. Jos tulen valituksi, niin tulen tekemään tätäkin vaikutustyötä suurella sydämellä. Kuuntelen ja harkitsen sekä kerron omat ajatukseni. Minulla on myös taito tuoda esille uusia ajatuksia. Jos haluat meidän kirkon ja seurakunnan siirtyvän suvaitsevampaan suuntaan, niin äänestä minua. Haluan, että jokainen saa olla sellainen kuin haluaa ja saada siihen kirkon tuen. Muutos on mahdollisuus tässäkin asiassa.

Nuori kaipaa kohtaamista

Olen tehnyt suurimman osan työurastani nuorten parissa, kunnassa tai järjestössä. Jokaiseen työtehtävään on olennaisesti kuulunut se, että annetaan nuorille mahdollisuuksia ja mahdollisestetaan erilaisia eteenpäinvieviä asioita. Partiossa jopa puhutaan aikuisista nuorten toiminnan mahdollistajina. Mielestäni termiä voisi käyttää enemmänkin. Kotkassa on nuorten asioissa hyvin se, että nuorille luodaan mahdollisuuksia ja heitä pyritään kuulemaan. Työ ei missään nimessä ole maalissa, mutta suunta on hyvä.

Nuoret, opinnoista tipahtaminen ja työttömyys ovat näytelleet jo pitkään Kotkassa isoa osaa ja näyttelevät vieläkin. Onneksi Kotkassa menneiden vuosien aikana tätäkin asiaa varten on rakentunut verkostoa: ensin tulivat etsivät nuorisotyöntekijät, jotka saavat ilmoituksia nuorista, jotka ovat putoamassa verkosta. Verkkoa on vahvistunut Ohjaamo Kotka ja sen luomat verkostot. Moniammatillinen työ ja verkostot ovat nykypäivää monessa asiassa, mutta nuorisotyössä ja nuorten kanssa toimisessa ne ovat enemmän kuin elintärkeitä. Yhdessä saadaan aikaa enemmän. Nuoristotyö on onneksi jo useamman vuoden ollut ulkona nuorisotaloista, ja nuorisotyön laatutavoitteetkin ohjaavat toimimaan myös nuorisotilojen ulkoupuolella yhteistyössä muiden toimijoiden sekä vanhempien kanssa.

Voi olla verkostoja, voi olla moniammatillista toimintaa, mutta tuloksia ei synny ellei nuoria kohdata. Kohtaaminen vie aikaa ja se on taattava. Jos kukaan ei kohtaa nuorta eikä kuuntele, niin nuori ei tule koskaan kuulluksi. Jo yksi kerta, kun nuori tulee kuulluksi voi olla käänteentekevä: luottamuksen jyvä on kylvetty. Nuorisotyö kohtaa nuoria mm. nuorisotiloilla, koulussa ja Pasaatissa sekä tapahtumissa. Ennalta ehkäisevä työ kuten nuorisotyö tulee jäämään tulevissa uudistuksissa kuntien vastuulle, ja on tärkeää panostaa siihen. Koko minun muistini ajan on puhuttu syrjäytyvistä nuorista ja niiden hinnasta, aihe ei ole uusia eikä vanhentunutkaan. Järkevää polittikkkaa on antaa nuorisotyölle Kotkassa riittävät resurssit, jotta nuorisotyö ehtii kohdata ja nähdä nuoren.

Kirjoitus julkaistu alunperin Kotkan sosiaalidemokraattisen kunnallisjärjestön ja puolueosastojen yhteisessä jäsenkirjeessä huhtikuussa 2018 lyhennettynä, ilman ensimmäistä kappaletta.