Mielenkiintoinen vuosi 2017

Helmikuussa 2017 asetuin ehdolle kuntavaaleihin.  Siitä alkoi myös tämä blogi ja keltanokan työntyminen mukaan politiikkaan. Vaikuttaminen minulle tosiaan on ollut tuttua jo ennen osallisuuskasvatuksen aikoja, mutta varsinaiseen politiikkaan astuin vasta tänä vuonna.

Kaikki alkoi vaalikampanjasta, josta voi lukea "Tie ehdokkuuteen" -bloggauksesta. Mutta mitä tapahtui sen jälkeen. Vaalit olivat vasta polun alku.

Vappuna 2017 Sibeliuksenpuistossa.

Vaalien jälkeen päätin, että demarit ovat minua varten ja minut hyväksyttiin Länsi-Kotkan sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen jäseneksi. "Länkkärit" ovat ottaneet minut avosylin vastaan ja arvostaneet minua. Olen häkeltyneen kiitollinen mm. puheenjohtaja Jorma Korpelalle sekä monelle muulle johtokunnan jäsenelle. Mieleen painui myös toukokuussa vietetyt Länsi-Kotkan 100-vuotisjuhlat Tiutisen työväentalolla, jonne ehdin kuin ehdinkin suoraan Kotka Trailin 6 km:n polkujuoksun jälkeen. Hengitys sentään ehti tasaantua ennen juhlia, jossa sain kukittaa pitkäaikaisia jäseniä.

Vaalien jälkeen seurasi vaihe, jolloin tutustuin jälleen uusiin ihmisiin, etenkin Länsisi-Kotkassa vaikuttaviin. Lopputulemana vahvistui jäsenyys elinvoimalautakunnassa ja hyvinvointilautakunnan varajäsenyys sekä Maretariumin hallituksen jäsenyys. Elinvoimalautakuntaan halusin johtuen siitä, että sen alle kuuluvat seuraavat asiat:

"Elinvoimalautakunnan erityisenä tehtävänä on vastata kaupungin vetovoiman kehittämisestä. Lautakunta edistää elinkeinopalvelujen kehittämistä, huolehtii kaupungin toimivista yhteyksistä elinkeinoelämään sekä vastaa osaltaan seudun kehitykseen ja edunvalvontaan liittyvistä asioista. Lautakunta vastaa kaupunkistrategian ja elinkeinostrategian valmistelusta."
(Kotkan kaupungin hallintosääntö, hyväksytty 10.4.2017 Kotkan kaupungivaltuustossa, s. 19)

Elinvoimalautakunnassa minut valittiin "lautakuntakummiksi" Tiialle ja Piialle. Mahtavia nuorisovaltuuston jäseniä, ja mukavia keskusteluja yhteisessä whatsapp-ryhmässä, jonka heti valinnnan jälkeen perustin yhteydenpitoa varten. Uskoisin olleeni hyvin saavutettavissa näille nuorille. Tämä on ollut minulle tärkeä asia!

Pojan kanssa "Yhdessä" -perhetapahtumassa Jokipuistossa.

Syksyllä jatkettiin kokousten merkeissä sekä muutoin asioihin perehtymistä, tehtiin mm. Elinvoimalautakunnan tiekarttaa. Länsi-Kotka järjesti yhdessä Karhulan yhdistyksen kanssa perhetapahtuman, mikä kärsi huonosta säästä, mutta muutoin olisi ollut varsin onnistunut.

Länsi-Kotkan demarit kutsuivat kehitysjohtaja Terhi Lindholmin mukaan elinvoiman keskusteluiltaan, missä itse olin päävastuuhenkilönä. Mukaan pyydetttin myös Olli Lehtonen, jonka osaaminen näissä asioissa on arvostettavaa. Ilta oli varsin onnistunut, ja järjestettiin Karhuvuoren uudessa koulussa, mistä myös nuokkari, kirjasto ja yhteiskäyttötiloja löytyy.

Vuoden 2017 lopussa minut valittiin Länsi-Kotkan demarien varapuheenjohtajaksi vuodelle 2018. Sitä ennen  minut valittiin Kaakkois-Suomen demarien piirihallituksen varajäseneksi vuosille 2018-2019. "Länkkäreiden" varapuheenjohtajuus sekä piirihallituksen varajäsenyys ovat innostavia tehtäviä, ja aion Kotkan asioiden lisäksi aidosti perehtyä ja paneutua myös piirin alueen asioihin.

Kotkan elinvoimalautakunnan demarit.

Vuosi 2018 näyttää mukavan haasteelliselta ja pääsen myös Kymenlaakson elämäntapahyhdistyksen  Kelo ry:n puheenjohtajuuden kautta mahdollistamaan ennaltaehkäisevää työtä Kotkassa ja lähiseudulla.

Vielä lopuksi täytyy sanoa, että käytin aika monta puheenvuoroa elinvoimalautakunnan kokouksissa, koska en ole hiljaa, jos minulla on sanottavaa kommentoitavaa. Jos ei päätöksen tekohetkellä tuo näkemyksiään esille, niin on aika turha jälkeenpäinkään nurista. Tällä ajatuksella jatkan vuonna 2018: puhun enkä vaikene.

Tie ehdokkuuteen

Moni on kysynyt, minkälaista oli kampanjoida, millaista on asettua ehdolle..?

Tässä minun tieni tähän, ja hiukan keltanokan pohdintaa asiasta.

Itse olin yhteiskunnallisista asioista jo 9-luokalla peruskoulussa niin kiinnostunut, että tiesin sitä kautta, miten ehdolle pääsee ja kuinka vaalien tulos ratkaistaan. Kampanjamatkan varrella huomasin, että tämä asia ei ole kaikille selvä. Minulla ehdolle asettuminen on muhinut enemmän ja vähemmän pinnalle varmaan siitä noin 15-vuotiaasta asti, ellei jo aiemmin. Keskityin kuitenkin silloin oppilakuntatoimintaan ja partioon, joten sillon en tehnyt vielä valintoja mihinkään suuntaan.

Teini-iän ja aikuisuuden alkutaipaleen aikana oli monia syitä, miksi ehdokkuus ja Kotkan politiikka ei ollut ajankohtaista. Opiskelin muualla (vaikka olinkin kirjoilla Kotkassa) ja loppujen lopuksi työtkin veivät Kuopioon joksikin aikaa. Sitten syntyi nyt 8-vuotiaaksi kasvanut poika, joka vei ajatukset vähäksi aikaa muualle. Työelämään palasin jo ennen kuin poika oli 2 vuotta, mutta silloin aloin tekemään Pyhtään nuoriso- ja liikuntasihteerin tehtäviä, ja kun olin ollut sijaisuuteen valittaessa "väritön", niin ei ollut minusta oikein sinä aikana miettiä poliittisia pyrkimyksiä työkunnan naapurikaupungissa. Ehkä ongelmaa ei olisi ollut, mutta ajattelen aina valintojen kokonaisvaikutuksia. (Eri asia, jos olisin jos sijaiseksi valittaessa kantanu jotain väriä, niin se olisi ollut jo valmiiksi tiedossa.)

Kun asetuin ehdolle Kotkan kaupunginvaltuustoon, niin olin työsuhteessa, missä asemani oli työntekijä. Eli työelämän kanssa ristiriitaa ei ollut. Moni on kysynyt, että kysyttiinkö minua ehdolle, ja vastaus on, että ei. Ehdokkuus oli täysin minusta lähtöistä, ja tarjouduin ehdolle. Minulla on tapana toimia, niin kuin hyvältä tuntuu eikä jäädä odottamaan, että "kotoa haetaan". Kotkan Demarit ottivat minut onnekseni ehdokaslistalleen ja siitä käytännössä kampanjamatka alkoi. Heitä pidin ja pidän lähimpänä omaa ajatusmaailmaani.

Miksi ihmeessä asetuin ehdolle, kun ei edes pyydetty? Minulta jopa kysyttiin, että monta kertaa sinua piti kysyä ja aina vastasin, ei kysytty vaan itse halusin ehdolle. Asetuin ehdolle siksi, että näen paljon asioita, jotka häiritisevät minua, joita olisi helppo pienillä asioilla parantaa. Ja siksi, että näen asiat kokonaisuuksina, ja pikkuhiljaa rivien välistä olen ymmärtänyt, että kokonaisuuksien hahmottamiskyky ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi osaan ottaa huomioon nykytekniikan miettiessäni erilaisia ratkaisuja. Enkä nyt varsinaisesti ole koskaan jäänyt hiljaiseksi. Liekö hyve vai pahe...

Kampanjointiin suhtauduin antaumukselle. Piti perustaa tämä blogi, tehdä kuvia tekstillä ja perustaa facebookin tykkäyssivu. Ajattelin, että se on vähintä, "mitä pitää tehdä". Lisäksi aloin heti kyselemään, missä ja milloin olisi suotavaa olla paikalla. Tietysti tori, minne useamman kerran päädyinkin oli perusoletus, mutta tuli sitä oltua aika montaa kertaa myös vaalikahvilassa ja jonkun paikallisen ruokakaupan edessä. Tuli myös aika monta piparia ja kynääkin matkan varrella jaettua.

Blogi ja facebook olivat minulle tuttuja toimintaympäristöjä sekä muutoinkin some, sillä kampanjoin myös Intsagramissa ja Twitterissä jonkun verran. Tori, kahvila ja kaupan edusta olivat minulle toimintaympäristöinä oudompia. Olin tietysti joskus myynyt, vaikka missä paikassa jotakin partion hyväksi, mutta että kampanjoin itseni ja Demareiden puolesta niin se oli uutta. Onneksi Demareiden joukkoon sisään pääsi helposti, ja porukasta löytyi ihailtavaa yhteisöllisyyttä. En tuntenut itseäni outolinnuksi. Kuinka piristävää, kun joitakuita muita ihmisiä kiinnostivat samat asiat kuin minua. Eräälle ystävälleni, joka sanoi ehdokkuudelleni "oho", niin sanoin, että ei tämän nyt pitäisi niin yllättävää olla, kun olen aina puhunut "politiikkaa". Ei sinällään kuulemma, mutta hänen mielestään ehdokkaaksi käyminen on kuin pelitasolla pari tasoa ylemmäs pomppaaminen. Totta varmasti tämäkin.

Kampanjoinnista voin sanoa, että elin sitä vähintään "110 lasissa", ja aina voi jotain tehdä paremmin, mutta tein parhaani. Tein asioita, mihin uskoin. Puhuin asioista, mihin uskoin. Kuuntelin ihmisten asioita ja huolia, ja vastasin niihin parhaani mukaan. Kuulin myös pari asiaa, joista haluan ottaa selvää ja niihin vaikuttaa, vaikka en valituksi tullutkaan. Epäkohdat kaipaavat huomiota ihan rivikuntalaisenkin suusta. Suomi on siitä hieno yhteiskunta, että asioihin voi vaikuttaa tai ainakin tuoda epäkohtia esille puhumalla ja kirjottamalla. Koskaan tietoa ei ole liikaa eikä koskaan ole väärin puhua ja kertoa. Turha valittaa, jos ei kerro kellekään ja yritä edes sitä kautta vaikuttaa..

Tukea sain monelta. Mieletön matka. Kiitos. Ja se vahvistui, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, vaan ainoastaan niitä, mitkä jätetään kysymättä.

Matka jatkunee tavalla tai toisella. Aika näyttää. Kiitos niille, jotka jo nyt minuun uskoivat. "Peli on vasta avattu!"