Olen ehdolla Kirkolliskokousvaaleissa ja hiiippakuntavaalissa

Minua pyydettiin ehdolle Kirkolliskokousehdokkaaksi Tulkaa kaikki - Mikkelin hiippakunta -listalle. Tähän oli helppo suostua, sillä Tulkaa kaikki  -tavoitteet ovat yhtenevät omieni sekä demareiden periaatteiden kanssa. Tulkaa kaikki -tavoitteista voit lukea lisää täältä.

Miksi olen asettunut ehdolle Kirkolliskokoukseen?

Olen asettunut ehdolle tähän vaaliin samasta syystä kuin olin ehdolla seurakuntavaaleissa. Jos tulen valituksi, niin tulen tekemään tätäkin vaikutustyötä suurella sydämellä. Kuuntelen ja harkitsen sekä kerron omat ajatukseni. Minulla on myös taito tuoda esille uusia ajatuksia. Jos haluat meidän kirkon ja seurakunnan siirtyvän suvaitsevampaan suuntaan, niin äänestä minua. Haluan, että jokainen saa olla sellainen kuin haluaa ja saada siihen kirkon tuen. Muutos on mahdollisuus tässäkin asiassa.

Mitä haluaisin muuttaa Kirkolliskokouksessa?

Minun mielestäni minun kirkon pitää olla kaikkia kutsuva ja rakastava paikka.  Samaa sukupuolta oleville pareille on mahdollistettava kirkollinen vihkiminen ja muutenkin tasa-arvoinen asema kirkossamme.  Naispappien aseman on oltava yhtä hyvä kuin miesten.

Nykyinen järjestelmä ei varsinaisesti tue demokratiaa. Kirkolliskokous ja hiippakuntavaalien äänioikeus on hyvin rajattu, ja sen haluaisin uudistaa suoraksi vaaliksi, kuten seurakuntavaalitkin ovat. Se tukisi kirkon päätöksenteon avoimuutta.

Mitä haluaisin muuttaa hiippakunnassa?

Hiippakunta muuttuu vuoden vaihteessa, joten tilanne on kaikille uusi. Tärkeää on löytää yhteinen tahtotila siitä, miten pidämme hiippakuntamme seurakuntien jäsenet mukana ja saamme uusia jäseniä meidän kirkkoon.

Hiippakunnan pitää myös osaltaan edistää naispappien asemaa, ja vähentää kaikenlaista sukupuolista johtuvaa syrjintää. Kirkon demokratian uudistumista voidaan tukea myös paikallistasolla ja osallistaa entistä vahvemmin seurakunnat mukaan.

Muut Tulkaa kaikki - Mikkelin hiippakunta listan maallikkoehdokkaat löydät täältä.

Uhkana näennäisdemokratia?

Demokratia ja vaikuttaminen ovat olleet kaukana monista lähipiirini ystävistä, vaikka he ovat olleetkin valveutuneita. Heidän kohdallaan usko demokratiaan ja vaikuttamiseen on teininä hiipunut. Usein he ihmettelivät, miksi minä jaksoin haluta ja kuulua oppilaskunnan hallitukseen. He kuitenkin äänestävät, mutta ovat myös korkeasti korkeakoulutettuja. Huolestuttavaa on, mitä tarkoittavat alempi koulutustaso ja huonompi sosioekonominen asema äänestysaktiivisuudelle.

Akatemiatutkija Hanna Wass sanoo Suomi 100 -demokratiaviikkojen esityksessään Helsingissä, että jos nuori ei saa 2. asteen koulutuspaikkaa heti peruskoulun jälkeen, niin se vaikuttaa suoraan hänen äänestysasteeseen. Lisäksi Wass toteaa, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa myös äänestämiseen, niin voidaan hyvin pohtia, että mitä tämä tarkoittaa nuoren tulevaisuuden kannalta. Kärjistettynä, nuori, jonka vanhemmat eivät ole koskaan äänestäneet, ja ovat kouluttamattomia, tulee hyvin epätodennäköisesti itse tulevaisuudessa äänestämään.

Wass myös toteaa, että tällä hetkellä korkeasti koulutettujen nuorien äänestysaste on noussut. Tärkeää, että korkeasti koulutetut nuoret äänestävät, mutta jos samaan aikaan matalasti koulutettujen nuorten äänestysaste laskee, niin tuleeko demokratia tulevaisuudessa vääristymään vai onko se jo peruuttamattomasti vääristynyt? Onko poliittisen osallistuminen eriytyminen nykyhetken isoja haasteita? Voiko se johtaa yhteiskunnan entistä pahempaan eriarvoistumiseen?

Samaan aikaan, kun äänestysaktiivisuus laskee, niin on huomattavissa muunlaisen kansalaisaktiivisuuden nousua. Ihmiset menevät erilaisten asioiden taakse. Professori Laura Kolbe viittaa asiaan ”Pärjäävätkö demokratiat maailmassa?” seminaarissa kertoen, että puolueiden tilalle on tullut ”intressiryhmiä”. Ihmiset menevät helposti yhteisen päämäärän tai tavoitteen taakse.

Intressiryhmien ja joukkojen toimintaa demokratian kentillä tukevat kansalaisaloitteet, joita kuka vaan voi tehdä, kun tarpeeksi nimiä saadaan kerättyä tietyn asian taakse. Tämä on mielestäni tärkeä ja merkityksellinen vaikuttamisen muoto. Isot kokonaisuudet voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä ja niihin on vaikea tarttua, mutta yksittäisistä asioista on jokaisen helpompi muodostaa mielipide: puolesta tai vastaan. Tämä madaltaa kynnystä allekirjoittaa itselle tärkeä kansalaisaloite ja sitä kautta olla mukana vaikuttamassa yhteiskunnan muutokseen.

Koulutuksella voidaan vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen, niin ei voi olla painottamatta koulutuksen tärkeyttä demokratian säilymisen kannalta. Missä vaiheessa voidaan katsoa äänestysprosentin olevan niin alhaalla, että demokratia on vain näennäisdemokratiaa?

Tällä hetkellä puolueet taistelevat vallan markkina-asemasta. Niin harva kuuluu puolueisiin, että puolueet käyvät jatkuvaa markkinataistelua asemasta politiikan kentällä. Valitettavasti monesti puolueet vaikuttavat niin samankaltaisilta keskenään, että niihin on vaikea tarttua. Juuri vähän aikaa sitten kuulin ystäväni liittyneen puolueeseen sen takia, että ”viimeiset neljä vuotta olivat niin kauheat” ja ”jos en muuta tee niin autan puoluetta maksamalla jäsenmaksun”. Onko suomalaisella demokratialla pohdinnan paikka, kun puolueisiin liitytään lähinnä negatiivisten asioiden takia protestiksi toisille puolueille ja toisaalta jotkut äänioikeutetut ovat syrjäytyneet äänestämisen kulttuurista?